Yliö Huoltovarmuus tarvitsee päivityksen
Vuosi 2014 merkitsi suurta muutosta Suomen turvallisuusympäristössä. Krimin niemimaan tapahtumat romuttivat ”Helsingin ETYK-hengen”.
Kevyen tapailun jälkeen sodasta puhuttaessa ja kirjoitettaessa ryhdyttiin käyttämään oikeita ilmaisuja; puolustuspoliittinen kielenkäyttö muuntui yleiseurooppalaisen uuden todellisuuden mukaiseksi.
Nyt tarvitaan sitä, että huoltovarmuutemme taso vastaa muuttuvan Euroopan ja kotimaamme tarpeita.
Viestit ovat vakavasti huomioon otettaviksi tarkoitettuja.
Pääministeri Juha Sipilän hallituksen tuore ohjelma täsmentää ”kuinka vakavasti”: ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Puolustuksen uskottavuudesta huolehditaan kaikissa olosuhteissa. Suomi ylläpitää laaja-alaisesti keskeisiin sotilaallisiin suorituksiin liittyvää kansallista teknologista osaamista sekä riittävää huoltovarmuutta ja puolustusteollisuutta. Puolustuksen uskottavuudesta huolehditaan kaikissa olosuhteissa koko maassa.”
Hallituksen ”kokonaisturvallisuusajatteluun” kuuluu erityisen huomion kiinnittäminen kansanvälisessä toiminnassa ”ihmiskunnan suuriin uhkiin kuten ilmastonmuutoksen, köyhyyden, ruoka-, vesi- ja energiapulan torjuntaan”.
Hallituksella on ohjelmansa mukaan tiukka ja niukka sallivuus pakolaisten maahanmuuttoon. Hallitus toki ”edistää talouden kansainvälistymistä työperäisellä maahanmuutolla. Kiintiöpakolaisten määrä on [oleva] ainakin viime vuosien tasolla ja tällä määrällä hallitus osallistuu kansainväliseen taakanjakoon.”
Määrä on ollut vuodesta 2001 lähtien 750 henkilöä vuodessa, vuonna 2014 kuitenkin Syyrian tilanteen vuoksi 1 050. Henkilöt ovat tulleet lähinnä pakolaisleireiltä.
Hallitus on asettanut itselleen kovan maanpuolustustehtävän, vaalitulos huomioon ottaen poliittisesti riittävän velvoittavan. Sen ohjelmasta edellä oleva puolustuspoliittinen viesti muodostaa loogisen kokonaisuuden, joka vaatii toteuttajiltaan korkeaa tieteellis-teknistä valmiustasoa.
On hyvä, että tätä asiaa armeijan reservissä kartoitettiin. Tämä on kuitenkin vain yksi puoli. Huoltovarmuus kaikkine yksityiskohtineen edellyttää myös toisenlaisia valmiuksia poikkeusoloissa. Se on todella suuri haaste maaseudullemme kautta maan.
Huoltovarmuudessa korkea teknologia toimii taustalla auttaakseen puolustuksen tarkoituksenmukaista toteuttamista. Tässä kokonaisuudessa tehokkuuskäsite poikkeaa tuotantotaloudessa sovelletusta.
Huoltovarmuutta on pidettävä normaalioloissa huomaamattomasti huollettuna ollakseen käytettävissä, kun tehostettua tarvetta ilmaantuu. Poikkeusoloissa myös elinkeinoelämä joutuu ottamaan poikkeuksellisuuden huomioon. Tässä suhteessa näkemykset ovat hajaantuneet viime aikoina huolestuttavalla tavalla.
”Maantieteelle emme mitään voi” pätee soveltuvin osin edelleen. Se pätee edelleen, että niemimaamme on poikkeusoloissa toiminnallisesti saari, joka etelässä ja lännessä rajautuu veteen, merenlahtiin ja jokiin.
On varauduttava siihen, että 2,2 miljoonaa peltohehtaariamme ovat ruoan (1,5 milj. ha) ja muun muassa energian (0,7 milj. ha) tuotannossa. Viime sodissa saatoimme tukeutua maa- ja metsätalouden 415 000 hevoseen, nyt suomenhevosia on riittävästi vain erikoistehtäviin.
Poikkeusolojen akilleen kantapää on väestömme jo toteutunut hakeutuminen suurehkoihin taajamiin ja niiden tuntumaan. Tutkija Timo Aron tutkimusten mukaan niissä asuu jo yhdeksän kymmenesosaa väestöstä. Trendimäinen muutosvoima pienentää jäljellä olevaa kymmenesosaa. Kaksi kolmasosaa kunnista on muuttotappiollisia.
Vaikuttavien tekijöiden kärjessä on sukupolvien vaihtumista seuraava asennemuutos kaupunkikulttuurien ja teknisesti kaupungistumisen hyväksi, ja elinkeinorakenteen muuttuminen. Toivoa päinvastaiselle kehitykselle toivottavasti tuo pääministeri Juha Sipilän hallituksen biotaloushanke.
Kiusallinen taustayksityiskohta käyttökelpoisen ratkaisun etsinnässä on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n tuore selvitys, jonka mukaan ihmiset ovat tuottavampia kaupungeissa kuin maaseudulla ja että ihmisiä ei pitäisi kannustaa asumaan matalan tuottavuuden alueilla, koska se alentaa yhteiskunnallista hyvinvointia.
VATT:n tutkijoilta on unohtunut alkutuotanto eli se mistä ruoka ravintolan ja kodin ruokapöytään tulee. Tutkimuskeskus on kylläkin toisaalla havainnut, ettei Suomella ole varaa ostaa elintarvikkeita ulkomailta.
Ajattelevat ihmiset ovat huolissaan huoltovarmuudesta poikkeusoloissa – ja muutenkin, päivittäin.
Kun biotalousbuumia odotetaan, niin olisiko viime sotien ja niiden jälkeisten vuosikymmenten osalta jotain opittavaa?
Silloinen tieteessä sittemmin vakimaataloudeksi kutsuttu tuotantotapa ravinteiden kierrätyksineen oli lähellä perusekologista optimia. Nyt tuo yksinkertaisuudessaan selvä rakenne on korvautunut toisella, korkeaa teoreettista ja käytännön osaamista edellyttävällä toimintamallilla. Sitä varten pitää opiskella myös poikkeusolosovelluksia varten.
Miksi perusekologinen lähestymistapa on sitten juuri nyt tärkeä?
Globaali tilannearvio tarjoaa jopa päivittäin uutta arvioitavaa ja reagoitavaa, myös oman maamme poikkeusolotilanteitten varalta. Se pakottaa seuraamaan tapahtumia paitsi Euroopan unionin sisällä myös sen rajojen ulkopuolella.
Välimeren eteläpuolisen vyöhykkeen sotatoimialueilta pakenee ihmisiä, joita luonnehtii, kuten meitä suomalaisiakin, korkea koulutustaso, keskiluokkaistuminen ja kaupungistuminen. Tilannekuva on näiltä osin yhteneväinen meidän ja heidän synnyinalueensa välillä.
Merkittäviä erojakin löytyy. Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa väestömäärä suhteessa käytettävissä oleviin luonnonvaroihin on johtanut katkeriin ja tuhoisiin resurssisotiin.
Sodat puolestaan tuottavat osaltaan ympäristöpakolaisuutta, joka voi saavuttaa kansainvaelluksen mittasuhteet.
Integraatio on tuonut heidät lähelle meitä. Halusimme tai emme, joudumme ottamaan noidenkin poikkeusolojen seurauksiin kantaa.
ERKKI PULLIAINEN
Kirjoittaja on valtiopäiväneuvos
ja tietokirjailija.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
