Tila meni mutta tulevaisuus jäi
Ennen itselle kuuluneen tilan mailla kulkeminen nostaa Ossi Mäkeläisen mieleen kipeitä muistoja. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoJYVÄSKYLÄ (MT)
Härkäpäinen ja peruspositiivinen. Näin itseään kuvaa Ossi Mäkeläinen, 43, entinen maanviljelijä Mäntyharjulta, nykyinen opiskelija Saarijärveltä.
Näitä ominaisuuksia on tarvittu, sillä Mäkeläinen on viime vuosina vedetty melkoisen mankelin läpi. Hän menetti maatilansa, ammattinsa ja melkein avioliittonsakin.
Sisu auttoi selviämään, ja nyt tulevaisuus näyttää jo lupaavalta.
Mäkeläinen valmistui agrologiksi vuonna 1996. Työmarkkinat olivat heikot, joten hän päätti ryhtyä viljelijäksi.
Kotitilan pellot olivat perikunnan hallussa eikä niitä ollut viljelty kymmeneen vuoteen. Mäkeläinen lunasti 55 hehtaarin tilan, hankki koneet, kunnosti ja salaojitti maat ja vuokrasi lisää peltoa.
Tuotantosuunnaksi valittiin naudanliha. ”Vierastin lypsylehmiä kiintiöiden takia, ja lihakarja tuntui muutenkin helpommalta”, hän kertoo.
Tilalle rakennettiin vuosina 1999–2000 uusi 350 neliön kasvattamo. Enimmillään eläimiä oli toista sataa.
Aluksi näytti siltä, että tila antaa perheelle elannon.
”2000-luvun alkupuolella innostus oli valtava”, Mäkeläinen kertoo.
Häntä kiehtoi yrittämisen vapaus, ja viljelijöiden yhteistyöverkostot antoivat voimaa.
Pojat, jotka nyt ovat 17 ja 19, auttoivat tilan töissä. Vaimollekin tila oli yhteinen asia, vaikka hän koko ajan olikin muualla töissä.
Pikkuhiljaa tilan talous kiristyi. Naudanlihan hinta laski ja kustannukset nousivat. Olisi pitänyt laajentaa laajentamasta päästyäänkin, jotta oravanpyörässä olisi pysynyt mukana.
Velkojen vapaavuodet jäivät taakse. Lyhennysten kokoon raapiminen alkoi olla koko ajan työläämpää. ”2007 tai 2008 en enää pysynyt lyhennysten tahdissa.”
Yhteistyökumppanina oli eteläsavolainen merkittävä maatalouspankki. Sieltä Mäkeläinen ei tuntenut saavansa ymmärrystä tai joustoa.
”En millään saanut heitä vakuutettua osaamisestani. Vastassa oli vain syvä epäluulo.”
Hän suivaantui ja päätti vaihtaa tuotantosuuntaa.
”Ajattelin, että jos rakennan omalla rahalla, niin kyllä pankki ainakin eläinten hankintaan antaa lainaa.”
Ei antanut.
Kasvattamoon tehtiin tilat 25 lypsylehmälle. ”Maidontuotannon aloittamisessa oli omat takaiskunsa, eikä se päässyt kunnolla lentoon”, Mäkeläinen kertoo.
Lypsylehmien määrä jäi enimmillään 15:een.
Avioliitto alkoi olla koetuksella. Lapset väsyivät työmäärään ja stressiin. Mäkeläisellä oli hermot kireällä ja hän heräili yöllä valvomaan.
Pankki sanoi lainat irti 2012.
”Se oli viimeinen niitti. Kun lainat irtisanotaan, korko nousee 18 prosenttiin. Lainapääoma kasvaa kymmenillä tuhansilla vuodessa – se on mahdoton yhtälö.”
Mäkeläinen hakeutui yrityssaneeraukseen. Sen ehdot saneltiin 2013.
”Ehdot olivat liian tiukat. Ei niiden mukaan voinut elää. Velat eivät leikkautuneet, ja maata olisi pitänyt realisoida.”
Oli aika lyödä hanskat tiskiin.
Eläimet myytiin ja perhe muutti Keski-Suomeen, mistä vaimo sai uuden työpaikan.
Tilan rakennukset omistaa nyt Mäkeläisen veli. Tuotantotoimintaa tilalla ei ole.
Pellot myytiin naapurille ja metsät nettihuutokaupattiin.
Metsien myynnin seuraaminen on ollut Mäkeläiselle tuskallista, sillä se sotii rajusti hänen maahenkeään vastaan.
Pakko ne oli kuitenkin myydä. ”Pankista kehotettiin luopumaan koko omaisuudesta, jotta uusi velkasaneeraushakemus menisi läpi.”
Muuton jälkeen Mäkeläinen oli pari kuukautta sairaslomalla. Sitten hän päätti, että uusi suunta on löydettävä.
Hän hakeutui Jyväskylän aikuisopistoon opiskelemaan teollisuuden kunnossapitoa. Runsaan vuoden opinnot päättyvät vuodenvaihteessa.
Työharjoittelupaikasta on toiveissa saada vakityö. Se on mieluinen: työilmapiiri on hyvä ja työ sopii miehelle, joka viljelijänä tottui korjaamaan ja kunnostamaan koneita.
Mäkeläinen ei vielä tiedä, miten paljon hänelle lopulta jää velkaa. Hän uskoo kuitenkin selviävänsä taloudellisesti.
Perhe-elämäkin sujuu taas. Pojille tilan töiden loppuminen oli suuri helpotus. Parisuhteessa mennään parempaan päin, vaikka vanhat asiat välillä kummittelevatkin.
Identiteetiltään Mäkeläinen toteaa olevansa aina viljelijä. ”Työpaikallakin huomauttelen, kun joku ostaa ulkomaista ruokaa. Ja tiivistä viljelijäyhteisöä kaipaan.”
Jos eletyn elämän voisi kelata takaisin, mitä Mäkeläinen tekisi toisin?
”Ehkä ei olisi pitänyt lähteä investoimaan ollenkaan. Tai ainakin velkamäärän olisi pitänyt olla paremmin hallittavissa.”
Lihakarja oli ehkä väärä valinta.
”Maidontuotanto olisi pitänyt aloittaa heti. Lihakarjarakennuksen teossa velkaannuin niin, ettei se enää maidolla oiennut.”
Mäkeläisen mielestä viljelijät ovat talousongelmissaan täysin heitteillä. Edes työttömyyskortistoon ei pääse. ”Hirvittää, mitä tapahtuu, kun tuottajahinnat nytkin ovat koko ajan laskussa.”
Kriisivaihetta eläviä hän kehottaa puremaan hammasta ja neuvottelemaan pankin kanssa viimeiseen asti, ettei lainoja irtisanottaisi.
Jos on pakko luovuttaa, elämästä pitäisi löytää muita arvoja.
”Tila on kuitenkin vain maallista omaisuutta, vaikka siihen liittyykin sukupolvien työ.”
”Vertaistuki olisi kullanarvoista, mutta moni on niin loppu ja henkisesti kovilla, ettei halua puhua asioista. Ei haluta leimautua.”
SATU LEHTONEN
Avioliitto
alkoi olla
koetuksella. Lapset
väsyivät työmäärään ja stressiin. Mäkeläinen heräili yöllä
valvomaan.
Tila on
kuitenkin
vain maallista
omaisuutta, vaikka siihen liittyykin
sukupolvien työ. «
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
