uutistausta Vakaussopimus eurodemareiden hampaissa
Luxenburgilainen kristillisdemokraatti Jean-Claude Juncker valitaan EU:n ykköspaikalle, komission puheenjohtajaksi. Eurooppalaiset sosiaalidemokraatit olivat heti EU-vaalien jälkeen yhtenäisempinä Junckerin takana kuin konservatiivit itse. Tämä merkillinen poliittinen innostus sai selityksensä myöhemmin Pariisissa.
Juhannuksen aikaan olivat eurooppalaiset johtavat sosiaalidemokraatit Ranskan sosialistipresidentti François Hollanden vieraana. Demarit sopivat niistä vastapalveluksista, joihin he ovat mielestään oikeutettuja, koska he innolla tukivat konservatiivin valitsemista komission johtoon.
Ensimmäisenä lyötiin pöytään vaatimus, että loput tärkeät EU-virat miehitetään demareilla.
Syvemmin rakenteisiin kuitenkin pureutuu aloite uudesta talouspoliittisesta linjasta.
Kärjessä on ajatus vastustaa konservatiivien, lähinnä Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ajamaa säästöjen ja kurin politiikkaa. Uuden talousajattelun airueksi on demarileirissä valittu vakaussopimuksen vesittäminen.
Eurodemareiden talousviisauden keskiössä on sinänsä järkeenkäypä ajatus lisätä investointeja.
Miten investointien edellytykset luodaan – se onkin jo kysymys, missä uusi talouspoliittinen logiikka lyö ristiin vakaussopimuksen kanssa. Talous- ja rahaliiton vakaussopimus määrittää rajat euromaiden julkisen talouden vajeelle ja velkaantumiselle.
EU-demareiden näkemyksen sylttytehdas on Saksan ulkoministeriössä. Siellä uusia talouslinjauksia muotoillut EU-valtiosihteeri Michael Roth (SPD) on vaatinut vakaussopimukseen korjauksia.
Italialle ja Ranskalle pitää antaa lisäaikaa suoriutua velkojensa lyhennysohjelmasta.
Keskeisin muutos kuitenkin olisi, että talouden kasvua tukevat julkiset investoinnit infrastruktuuriin, työllisyyteen ja koulutukseen pitää saada vähentää pois rasittamasta valtiontalouden vajeen laskelman miinuspuolta.
Heinäkuun alusta EU:n puheenjohtajuus siirtyy Italian vastuulle. Eurooppa-neuvoston johtoon asettuu Italian uusi ja tarmokas keskusta-vasemmistolainen pääministeri Matteo Renzi. Hän on tehnyt selväksi, että säästöjen talouspolitiikka ei ole tuonut euroalueelle mitään hyvää.
Julkisia menoja tullaan Renzin Italiassa lisäämään ja valtiontalouden vajetta ja velkaantumista seurataan entistä väljemmillä mittareilla. Talouden kasvu käy yhtä jalkaa valtion menojen kasvun kanssa, ajatellaan Renzin leirissä.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt komission varoitus siitä, että Italian velkaantuminen kiihtyy tänä vuonna edelleen kansantuotteen kasvua nopeammin. Italian julkinen velka on jo reippaasti yli 2 000 miljardia euroa.
Olisikohan demarijohtajien juhannuskokouksessa jäänyt huomaamatta valuuttaunionin ongelmien taaimmainen syy. Eivät vakaussopimuksen vaatimukset ole investointeja estäneet. Perimmäinen ongelma on muun muassa Italian ja Ranskan huono kilpailukyky.
Julkisen velan paisuttamisen asemesta voisi näiden maiden hallituksille tehdä hyvää kysäistä itseltään: miksi oman maan yritykset eivät enää investoi kotimaahansa?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
