Syyskuussa aloittaneella ruokavaltuutetulla on toistaiseksi tyhjä pöytä – "Korostan, että elintarvikemarkkinavaltuutettu ei ole tuomioistuin"

Kiistatilanteissa kannattaa ottaa ensin yhteyttä omaan sopimuskumppaniin, ja jopa kauppatapalautakunta on viranomaisia nopeampi, Olli Wikberg sanoo. ”Täytyy ymmärtää, että viranomaistoiminta on yleensä aika pitkäkestoista, koska se on tarkoin säänneltyä.” Kuva: Sanne Katainen

Elintarvikemarkkinavaltuutettu aloitti viisivuotisen toimikautensa syyskuun alussa. Yhtään selvityspyyntöä ei ole pöydälle kuitenkaan vielä tullut.

”Ei onneksi”, virkaa hoitava juristi Olli Wikberg sanoo. Onneksi siksi, että syksy on mennyt toimistoa ”rakentaessa”.

”Osakeyhtiö on helppo perustaa päivässä, mutta viranomaistoiminnan perustamisesta ei ymmärrä kukaan, joka ei ole sellaista perustanut”, Wikberg sanoo MT:lle.

”Ilman toimistoa ei voi hoitaa asioita. Alku on ollut myös erilaisten yhteyksien luomista ja käytännön infran järjestämistä. Minuahan odotti tyhjä huone.”

Wikberg mietti etukäteen (MT 30.8.2019), onko huoneessa edes ikkunaa. Ikkuna on, mutta omaa huonetta ei ole, vaan monitoimitilassa on myös muita eikä sinne päästetä toimittajaa.

Valtuutettu saa myös avustajia, mutta heitä ei ole palkattu vielä.

Elintarvikemarkkinavaltuutetun toimisto sijaitsee Helsingin Viikissä, Ruokaviraston kanssa samassa rakennuksessa. Wikbergin hallinnollinen esimies on Ruokaviraston hallintojohtaja. Myös hallintopalvelut tulevat Ruokaviraston kautta, mutta siihen napanuora katkeaakin.

”En ole Ruokaviraston alainen, vaan olemme täysin erillisiä viranomaisia. Tätä väärinkäsitystä pitää jatkuvasti oikaista.”

Viran aloitukseen on kuulunut myös alaan tutustumista ja verkostojen luomista.

”Erilaisia yhteydenottoja on paljonkin ja tunnusteluja puolin ja toisin, mutta enemmänkin ne ovat olleet yleisiä keskusteluja eivätkä säkyläläisen porkkananviljelijän tilanteen pohtimista.”

Wikberg korostaa tavanneensa eri ruokaketjun tahoja niin, että ”ketään ei ole syrjitty eikä kukaan ole dominoinut”.

Tehtävän tarpeellisuus on vahvistunut.

”Selkeä tilaus tälle on. Mutta haasteet ja odotukset ovat hirveän suuret, ja toisten mielestä varmaan uhatkin, mutta sehän nähdään vasta vuosien päästä. Mutta korostan, että elintarvike­markkinavaltuutettu ei ole tuomioistuin, vaikka se puolueeton ja riippumaton viranomainen onkin.”

Valtuutetun tehtäviin kuuluu valvoa elintarvikemarkkinalaissa erikseen määritellyt asiat, kuten sopimusten kohtuullisuus ja tilanteet, jos sopimuksia ei tehdä kirjallisesti.

”Että toimivatko asiat, kuten laissa on tarkoitettu. Lain lähtökohtana ovat neuvottelu ja sovinnon edistäminen eli ”pehmeät” keinot. Jos nämä eivät johda mihinkään, viranomaistaho miettii, pitääkö sen ryhtyä muihin toimenpiteisiin.”

Näitä ovat lain mukaan esimerkiksi suositukset, ehdotukset, lausunnot sekä huomautukset ja julkiset varoitukset. Valtuutettu voi myös panna vireille markkinaoikeudessa kiellon ja uhkasakon määräämistä koskevan asian.

Wikberg kehottaa elinkeinonharjoittajaa miettimään aina ennen ratkaisun hakemista, mikä on oikea taho tämän asiaa selvittämään.

”Viranomainen ei missään tapauksessa ole se ensimmäinen, johon kannattaa ottaa yhteyttä vaan oma sopimuskumppani. Täytyy ymmärtää, että viranomaistoiminta on yleensä aika pitkäkestoista, koska se on tarkoin säänneltyä. Esimerkiksi kauppatapalautakunta on nopeampi, ja yleensä sen lausunnot ja suositukset ovat johtaneet tavoiteltuun lopputulokseen.”

Wikberg toimi aiemmin kauppatapalautakunnan varapuheenjohtajana. Niinpä hän tietää, että lautakunta on viranomaista ketterämpi, koska se on itsesääntelyelin ja toimii vain omien sääntöjensä mukaan.

Mutta jos muu ei auta, voi ottaa yhteyttä viranomaiseen.

”Oletan, että viranomainen on aika merkittävässä asemassa juuri siksi, että yleensä jo viranomaisen olemassaolo on tietynlainen pelote.”

”Hinta-asioitakin minulta varmasti kysytään, mutta niihin ei hirveästi voi vaikuttaa, kun elämme markkinataloudessa ja Suomi on EU:n jäsen. Eli hinnoilla kilpaillaan.”

Wikberg lupaa tarkempaa ohjeistusta avun hakemiseen, kunhan valtuutetun toimisto saa esimerkiksi omat verkkosivut. Niiden julkaiseminen menee ensi vuoteen.

Hallitusohjelmaan on kirjattu kohta, jossa kaupan omia tuotemerkkejä halutaan panna kuriin. Wikbergin muistuttaa, hän valvoo tämän vuoden alussa voimaan tullutta elintarvikemarkkinalakia, jossa näitä private label -kirjauksia ei ole.

”Jos hallitusohjelman kirjauksista halutaan sitovaa lainsäädäntöä, lakia pitää muuttaa.”

Keväällä voimaan tullut EU:n UTP-direktiivi puuttuu epäreiluihin kauppatapoihin Suomen nykylakia paljon monipuolisemmin.Suomeen tehdään direktiivin vuoksi parin vuoden sisällä joko uusi laki tai muutetaan nykyistä elintarvikemarkkinalakia. Samalla EU-direktiivistä tullee myös osa Wikbergin tonttia. Direktiivi antaa viranomaiselle muun muassa mahdollisuuden määrätä seuraamusmaksuja.

Valtiovalta on ilmeisesti halunnut pitää elintarvikemarkkinavaltuutetun tiukasti viranomaisroolissaan, sillä Wikberg ei kuulu ministeri Jari Lepän (kesk.) vasta nimitettyyn, vuorineuvos Reijo Karhisen johtamaan Yhteinen ruokapöytä -ryhmään eikä ole sellaisesta kuullutkaan. Siinä on mukana 18 ruokaketjun edustajaa kaupasta keittiömestareihin ja viranomaisista viljelijöihin.

Lue myös:

Tässä on uusi ruokavaltuutettu – ei lupaa poppaskonsteja ruokaketjuun

Kalevi Hemilä tyrmää Karhisen raportin: "Ympäripyöreää puhetta ja toiveiden tynnyrin pyöritystä"