Konekaupoille on hyvä ottaa kaveri mukaan
MT kertoi viime syksynä koneyrittäjä Jan Mykkäsestä, joka haastoi Konekeskon oikeuteen ostamansa koneen iästä ja vioista. Kauppakirjassa ja laskussa luki pyöräkuormaajan valmistusvuotena 2013. Kaupan jälkeen Mykkänen havaitsi kuitenkin koneen tyyppikilvessä valmistusvuoden olevan 2011.
”Koneessa on ensimmäisestä päivästä lähtien ollut paljon vikoja. Lisäksi kone on ruostunut vauhdilla”, Mykkänen kertoi syksyllä.
Mykkänen kertoo, että Helsingin käräjäoikeus hylkäsi heinäkuussa hänen nostamansa kanteen. Mykkäsen maksettavaksi määrättiin Konekeskon oikeudenkäyntikulut.
”Jokainen pystyy itsekin arvaamaan, onko todella yhden miehen firman yrittäjällä samat mahdollisuudet menestyä kauppa- tai neuvottelutilanteissa kuin monen miljoonan liikevaihtoa tekevillä isoilla yrityksillä. Resurssit ratkaisevat, niin kaupanteossa kuin valitettavasti riitojen ratkaisuissakin”, Mykkäsen asianajaja Ville Mielonen sanoo.
”Jo oikeudenkäyntikulujen aiheuttama riski on syy, miksi pienyrittäjällä on paljon suurempi kynnys oikeuksiensa peräämiseen”, Mielonen jatkaa.
”Jos pienyrittäjällä ei ole ollut todistajaa mukana kauppaa tehdessään ja koneeseen tutustuessaan, ollaan helposti myyjähenkilön kanssa sana sanaa vastaan -tilanteessa. Silloin myyjäyhtiö voi vedota siihen, että heidän myyjänsä, joka on vain työntekijä, on uskottavampi kuin ostajana ollut yrittäjä, joka puhuu omassa asiassaan.”
Mykkänen on pettynyt käräjäoikeuden päätökseen ja valittaa hovioikeuteen.
”Yleisesti voi todeta, että Mykkäsen puolesta esitetty näyttö oli tuomion perusteluissa jäänyt aivan sivurooliin. Perustelut itsessään ovat hyvin suppeat ja johtopäätöksissä on nojauduttu lähinnä myyjäyhtiön väittämiin ja näyttöön”, Mielonen sanoo.
”Se, ettei edes kaupan kirjallisiin dokumentteihin sisältyneillä vuosimallin ja uutuuden kirjauksilla ole katsottu käräjäoikeudessa olevan enemmän merkitystä, oli yllättävää.”
Tuure Kiviranta
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
