Hallituksen veroratkaisut eivät hetkauta yrittäjäsisaruksia
”Bioenergia on päivän sana. Biokuivuriuuni maksaa itsensä takaisin muutamassa vuodessa”, Antti-Teollisuutta luotsaavat sisarukset Kaisa ja Kalle Isotalo sanovat. Pasi Leino Kuva: Viestilehtien arkistoAntti-Teollisuus aloitti sepänpajana. Nyt tehtaassa palkkansa ansaitsee 110 vakituista ja 30 vuokratyöntekijää.
SALO (MT)
Harvakseltaan taloja, mutta sitäkin laajemmin peltoja. Lopulta vinossa seisova tienviitta ja maisemaan melkein sopimaton teollisuushallien sikermä. Ollaan perillä, Kuusjoella, nykyisessä Salossa.
Täällä taotaan suomalaista hyvinvointia.
Tai tarkkaan ottaen ei enää taota, sillä hevosmies Antti Isotalon sepänpajasta on kehittynyt monenlaista metallin- ja muovintyöstöä tekevä tehdaskokonaisuus. Lopputuotteina on maatilojen kuivureita, varastosiiloja ja kuljettimia sekä loistoristeilijöiden hytinovia.
Antti-Teollisuuden omistavat nykyisin perustaja-Antin kolme veljenlasta, joista Kalle Isotalo, 42, on toimitusjohtaja ja Kaisa Isotalo, 40, hallituksen puheenjohtaja ja Karoliina Isotalo, 31, työskentelee muualla.
Uutiset hallituksen verosekoilusta eivät varmaankaan ole menneet omistajilta ohi. Hallitus laski yritysveron 24,5 prosentista 20 prosenttiin, jotta yritykset työllistäisivät ja investoisivat kotimaahan enemmän.
Joku voi ohjata veronalennuksen isompiin osinkoihinkin.
”Me investoimme ja panostamme tuotekehitykseen ja kansainväliseen toimintaan. Varmistamme siten jatkuvuutta”, Kalle ja Kaisa Isotalo sanovat.
”Tuloksen tekeminen on kaiken lähtökohta: ilman sitä emme maksa veroja tai osinkojakaan, eikä yritys voi myöskään investoida omaan tulevaisuuteensa. Olemme tehneet kaksi vuotta tappiota, viime vuonna 100 000 euroa, mutta tänä vuonna päästään plussalle.”
Liikevaihto oli viime vuonna 16 miljoonaa euroa ja omavaraisuusaste 60 prosenttia.
Kalle otti yrityksen ohjat käsiinsä 29-vuotiaana merkonomina ja Kaisa 26-vuotiaana kauppatieteen maisterina. Urapolku oli alkanut tuotannossa ja puhelinvaihteessa.
Antti-Teollisuuden kivijalka ovat kuivurit, jotka tuovat liikevaihdosta 60–70 prosenttia.
”Yleinen harmaus ja Kreikka-keskustelu varjostivat investointihaluja viimeiset kaksi vuotta, mutta nyt investointipato on auennut.”
Nyt kiinnostavat erityisesti biopolttoaineella toimivat kuivurit, ja vaunukuivureita kootaan kahdessa vuorossa.
Tehdastyövoimaa on Nokian jäljiltä helppo saada. Omia työntekijöitä on 110 ja vuokraväkeä 30 henkeä. Tänä vuonna otettiin käyttöön tulospalkkiot.
Vaikeaakin on ollut ja ihmisiä irtisanottu. ”Vuonna 1992 kukaan ei ostanut mitään, kun EU-peikko pelotti.”
Lama pisti keksimään muuta, piti kaupata itseään ja tarjota alihankintatyötä. Metallintyöstö lähti vetämään niin, että oppipojasta tulikin lopulta mestari laivanovien valmistuksessa, Kalle Isotalo kertoo.
Sittemmin kymmeniätuhansia ovia on lähetetty maailman merille. Myös Baltic Princess- ja Viking Grace -alusten ovet on tehty täällä.
Turun telakka ja Piikkiön hyttitehdas ovat olleet tärkeitä.
”Vaativa asiakas on kehittänyt tuotteen ja palvelun kuntoon, ja sitten on pärjätty maailmallakin.”
Edes STX-tilauksen meno Ranskaankaan masenna, koska ”voimme tarjota ovia sinnekin”.
Iso asiakas on nykyisin saksalainen Meyer Werft. Juuri Saksan-telakalta tuli maaliskuussa 3 500 oven tilaus amerikkalaiselle Royal Caribbean -yhtiön Quantum of the Seas -risteilijälle. Työtä tulee vuodeksi, ja jos sisaraluskin ovitetaan, kahdeksi vuodeksi.
Tilanne kertoo pk-yrityksen arjesta: firmaa ei pyöritetä hallituksen veropäätöksillä, vaan tilauskirjoilla. Eikä suomalainen pärjää pelkällä hinnalla.
”Hinnan, laadun ja palvelun pitää olla kunnossa. Meidän etumme on pienen yrityksen joustavuus, kun projektit elävät. Pärjäämme oikeastaan sitä paremmin, mitä monimutkaisempia tilaukset ovat”, Isotalot sanovat.
”Mutta tämän päivän maailma on niin kilpailtu, että mielessä pitää olla koko ajan uutta. Tuotekehityksen ja tuotteiden pitää olla kunnossa ja kansainvälistyminen on nyt a ja o.”
Uutta keksii viisi tuotekehittäjää, ja koekenttänä on Kallen 250 hehtaarin viljelypellot. Tuotteiden käyttöikä on pitkä, joten uusia asiakkaita tarvitaan koko ajan.
Kasvusarkana nähdään maatalousvienti.
Viennin osuus on noussut jo kolmannekseen siitä, kun yritys alkoi viedä 1970-luvulla lumilinkoja Ruotsiin.
Maatalouspuolen tytäryhtiöitä on Ruotsissa, Baltiassa ja Puolassa.
Laatokan rannalle Venäjälle valmistuu tänä keväänä 47 kuution viljankuivuri ja rehustamo. Isotalot uskovat Venäjän-kauppaan, apuna on Finnvera.
Eikö ole tullut mieleen siirtää tuotantoa jonnekin keskemmälle tai kasvavalle markkina-alueelle Itä-Eurooppaan?
”Tehtaan pystyttäminen näillä volyymeilla – huh! Se on pk-yritykselle niin iso riski, että jätämme sen kortin katsomatta”, Kalle Isotalo sanoo.
Nykyinen sijainti peltojen keskellä on hänestä keskeinen eikä syrjäinen.
61-vuotias ihminen suunnittelisi eläkepäiviä, mutta Antti-teollisuus vaikuttaa toiveikkaalta teiniltä tai ruuhkavuosissaan venyvältä vastuuaikuiselta.
”Ajatuksemme on, että yritys jatkaa vielä seuraavatkin 61 vuotta. Perheyrityksessä mietitään myös jatkuvuutta eikä vain osingonjakoa”, Kaisa Isotalo sanoo.
Yrittäjyyskasvatus on läpäissyt sisarukset pienestä asti. Samasta syystä sujuu yrityksen johtaminen riidoitta.
”Olemme kasvaneet kotieläintilalla ja tottuneet tekemään töitä pienestä asti yhdessä. Meillä on myös roolitus kunnossa.”
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
