Taimenille toivotaan pelastusta puroista
Kalatalousneuvoja Petri Mäkinen (vas.) ja Matti Räväsmäki Sotjalan osakaskunnasta sähkökalastavat taimenia Jurtinvirrassa Hämeenlinnan Hauholla. Jurtinvirrasta mätinä istutettuja kaloja ei löytynyt, mutta pienemmissä puroissa taimenia oli runsaasti. Harri Nurminen Kuva: Viestilehtien arkistoLisääntymisjokien patoamisen vuoksi taimenet ja muut vaelluskalat eivät pääse enää kutusijoilleen. Kantojen ylläpitämiseksi kaloja on istutettu vuosikymmenten ajan vesistöihin.
”Kuuma ongelma on, että istutusten tulokset ovat heikenneet koko ajan”, kertoo Hämeen kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Tomi Ranta.
Istutetuista kaloista yhä harvempi kasvaa pyyntikokoiseksi asti. Syynä pidetään sukupolvesta toiseen viljeltyjen poikasten laitostumista. Vaistot ja taidot heikkenevät, ja kalat jäävät helposti toisten ruuaksi.
Pyyntiäkin on epäilty taimenen ahdingon syyksi. Sitä vastaan todistaa esimerkiksi Päijänteellä se, että taimenen osuus saaliista on laskenut samaan aikaan, kun kalastus on vähentynyt.
Ratkaisua taimenkantojen elvyttämiseksi haetaan puroista, joista kaloilla on yhä vapaa pääsy alapuolisiin vesistöihin.
Osin puroissa on säilynyt luonnonkantoja. Niiden elinehtoja parannetaan puroja kunnostamalla. Puroihin myös istutetaan mätiä kantaa täydentämään.
Kanta-Hämeessä on kartoitettu tänä vuonna kymmenen puroa, kertoo Rannan työtoveri, kalatalousneuvoja Petri Mäkinen.
Keväällä puroihin istutettiin mätiä.
Syksyn mittaan on koekakalastettu sähköllä kesän vanhoja poikasia, jotta nähdään, kuinka moni on selvinnyt. Yhtä lukuun ottamatta jokaisesta purosta taimenta on havaittu, paikoin runsaastikin.
”Luultiin, että tämä vuosi olisi murhaa taimenille, kun oli niin lämmin kesä. Yllättäen pienistä puroista löytyi paljon kaloja”, Mäkinen iloitsee.
Kartoituksen osana arvioidaan purojen kunnostustarve. Lähes kaikki purot on perattu joskus puun uittoa varten.
Peratusta purosta puuttuvat piilopaikkoja suovat kivet, ja suojattomat kalanpoikaset päätyvät petojen saaliiksi. Perkauksen aiheuttama virran voimistuminen on myös voinut huuhtoa kutusoraikoita pois.
”Soiden ojitukset ovat aina ihan myrkkyä”, Mäkinen sanoo.
Koekalastuksen hyvät tulokset antavat aihetta miettiä, onko puroille tarpeen tehdä mitään.
”Jos on jo lisääntyvä luonnonkanta, kannattaako sinne mennä ropeltamaan? Ainut mitä voisi tehdä, on lisätä soraa paikoitellen.”
Puroista etsitään myös taimenen kanssa kilpailevaa vieraslajia puronieriää. Sitä on aikanaan istutettu eri puolille Suomea. Mäkinen ei kuitenkaan törmännyt lajiin Kanta-Hämeessä.
Taimenten selviytyminen purossa on vasta puoli voittoa. Tavoitteena on, että kalat lähtevät vartuttuaan järviin kasvamaan ja palaavat aikanaan synnyinpuroon kutemaan.
Päijänteeseen laskevia puroja on kunnostettu jo vuodesta 2010. Lähivuosina pitäisi selvitä, tuottaako työ tulosta, eli saadaanko Päijänteestä puroissa syntynyttä taimenta. Nykyisin vain muutama prosentti Päijänteen taimensaaliista on luonnonkalaa.
Tiedetään, että osa taimenista ei lähde purosta minnekään vaan elää elämänsä pienehköinä purotaimenina, tammukoina. Syytä vaihtelevalle vaelluskäyttäytymiselle ei tunneta.
Vaikka taimenet alkaisivat vaeltaa puroista järviin ja takaisin, entisaikojen kantoihin sillä ei päästä, sillä puroissa on vähän lisääntymispinta-alaa verrattuna padottuihin jokiin ja niiden latvavesiin.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
