Tuulet tuovat meilleeksoottisia siivekkäitä
Kannussinisiipi vakiintui lajistoome vuosituhannen vaihteessa. Anu Valtonen Kuva: Viestilehtien arkistoSuomen perhoslajistoon tulee vuosittain eksoottista lisäystä kaukaa etelästä.
Useilla eteläeurooppalaisilla ja pohjoisafrikkalaisilla perhoslajeilla on taipumusta lähteä pohjoiseen parempien elinolojen perässä. Suotuisten tuulien siivittäminä ne lentävät meille asti.
Perhosten vaeltamisessa tuulilla ja ilmavirtauksilla on keskeinen merkitys. Nopeasti liikkuvat ilmamassat kuljettavat perhosen muutamassa tunnissa Suomenlahden ylitse.
Loppukesän joutomailla kannattaa olla valppaana, sillä koskaan ei tiedä, milloin eksoottinen siivekäs osuu kohdalle.
Kylmä talvi asettaa rajoituksensa uusien perhoslajien kotiutumiselle. Vaeltajaperhoset tai niiden kehitysasteet menehtyvät useimmiten syyspakkasiin ja ankaraan talveen.
Ilmaston lämpeneminen tuo tähänkin muutosta, sillä jo pienellä keskilämpötilan nousulla voi olla ratkaiseva merkitys uuden lajin vakiintumiselle.
Kannussinisiipi kulkeutui tuulten mukana Suomeen vuonna 1999 ja vakiintui lajistoomme. Aiemmin vain muutamia kymmeniä kertoja nähtyä suurharvinaisuutta tavataan nykyään vuosittain Etelä- ja Kaakkois-Suomessa.
Kannussinisiiven tunnistaa muista sinisiivistä siitä, että sillä on takasiivissään pitkät ulokkeet kuten ritariperhosella. Kannussinisiipi on kehno lentäjä, minkä vuoksi tuulet ratkaisevat sen leviämisen.
Neitoperhonen oli vielä toisen maailmansodan jälkeen tilapäinen vaeltaja meillä, mutta se on onnistunut vakiintumaan Etelä- ja Keski-Suomeen ja jopa Oulun korkeudelle asti.
Samoin aiemmin pelkästään vaeltavina esiintyneet kaali- ja naurisperhonen saattavat vakiintua Etelä-Suomeen, sillä niillä on havaittu toistuvasti täällä talvehtineita kantoja.
Kaikkein leudoimpina talvina jopa niinkin eteläisten lajien kuin amiraalin ja etelänpäiväkiitäjän talvehtimisesta on tehty muutamia yksittäishavaintoja. Jotta ne vakiintuisivat Suomeen, ilmaston täytyisi lämmetä todella paljon.
Amiraalin ja etelänpäiväkiitäjän vakituinen elinalue on
eteläisimmässä Saksassa ja Unkarissa.
Ohdakeperhonen on vielä eteläisempi ja talvehtii Euroopassa vain Välimeren ilmastossa.
TUOMO KOMULAINEN
Kirjoittaja on harrastanut perhosia vuodesta 1991 lähtien.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
