Valamon luostari selätti miljoonavelat ja munkkipulan – uutta liiketoimintaa etsitään maataloudesta

"Veljestö on nyt sinänsä riittävä, mutta voisi olla isompikin", Valamon luostarin pappismunkki Mikael kertoo. Veljestö saattaa kasvaakin, sillä ortodoksisuus, yhteisöllisyys ja yksinkertainen elämä kiinnostavat ihmisiä. Kuva: Eija Mansikkamäki

Valamon luostarin tiiviissä pihapiirissä on pitkin päivää ruokaa tarjoava ravintola, jonka terassilta näkyy kirkko sekä majoitus- ja muita rakennuksia. Kuva: Eija Mansikkamäki

Vuodelta 1977 oleva kirkko hallitsee Valamon luostarin pihapiiriä. Jumalanpalvelukset ovat avoinna yleisöllekin. Kuva: Eija Mansikkamäki

Heinävedellä toimivan Valamon munkkiluostarin tulevaisuus näyttää vaihteeksi valoisalta. Velat on saatu melkein maksettua, eikä munkkipulaakaan näy.

"Jos veikata pitää, veljestön koko pikemminkin kasvaa kuin pienenee", Valamon varajohtaja ja pappismunkki Mikael kertoo MT:lle.

Nykyaika sekä suosii että uhkaa munkkiutta.

"Kiinnostusta on hyvin paljon ja moni miettii tänne tulemista vakavasti. Lopulta kuitenkin vain murto-osa tulee, sillä kyseessä on iso ratkaisu. Sitoutuminen on meidän aikanamme aika pelottavaa ja ihmiset haluavat elää tässä hetkessä", Mikael kertoo.

Ajastamme kertoo, että myös avioliitot vähenevät ja lyhenevät, ja työpaikkoja vaihdetaan tiheästi. Toisaalta ortodoksisuuden suosio on ollut nousussa, eikä niille, jotka jo käyvät sitoutuneesti kirkossa, ole iso ratkaisu lähteä luostariin.

Valamossa oli 1960–1970-lukujen taitteessa vain neljä munkkia, mutta nyt siellä viettää "enkelielämää" seitsemän vihittyä ja neljä kuuliaisuusveljeä eli noviisia. Lisäksi yksi veljestöön kuuluva munkki asuu läheisessä Lintulan nunnaluostarissa ja toinen muualla.

"Veljestö on luostarille välttämätön. Siksi luostarin pitää huolehtia siitä, että se säilyy aitona ja puoleensavetävänä, jotta sinne halutaan tulla."

Vaihtoehtona on lähtö ulkomaille.

Noviisivaihe kestää vähimmillään vuoden, minkä jälkeen seuraa viitankantajamunkiksi vihkiminen ja sitten varsinainen munkkisvihkimys.

Selibaatti voisi olla monen mielestä hankalinta hyväksyä munkkiudessa, mutta ei välttämättä käytännössä.

"Luostarielämää kokeilleiden mielestä vaikein asia on se, ettei voi päättää asioistaan itse. Täällä sellaisiinkin asioihin joutuu kysymään luvan, joista aikuinen ihminen päättää yleensä itse", Mikael kertoo.

Matkoihin ja muutamia kymmeniä euroja suurempiin hankintoihin pyydetään lupa luostarin johtajalta eli igumenilta.

Henkilökohtaista omaisuutta tai tuloja ei munkeilla ole.

Munkkien tärkein työ on rukoileminen. Rukouksia on useita kertoja päivässä, ja kukin tekee sen lisäksi muuta työtä "sen verran kuin osaa ja jaksaa".

Työtä riittää, sillä Valamossa on paljon rakennuksia, laaja pihapiiri, marjapensaita, viininvalmistusta ja ennen kaikkea turismia: kursseja, majoitusta, ravintola ja myymälä.

Veljestön lisäksi luostarissa on vapaaehtoisia ja palkattua väkeä. Isompi munkkien määrä pienentäisi luostarin menoja.

Luostarin päätulon tuovat vuotuiset yli 100 000 lähinnä kesäturistia ja viini.

Metsää on nyt 450 hehtaaria tuoreen 150 hehtaarin lahjoituksen jälkeen, ja testamenttejakin tulee, mutta sijoitustoimintaa ei harjoiteta eli esimerkiksi osakkeet myydään.

Lahdesta kotoisin oleva Mikael on luostarin taloudenhoitaja, koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja tehnyt ennen luostaria uraa pankissa. Taustasta luulisi olevan hyötyä luostarille?

"Kun on tietyn elämän jättänyt taakseen, ei halua eikä ole hyväkään olla kauheasti kiinni siinä. Taloudenhoitajana pitäisi, mutta munkkina ei haluaisi, joten yhtälö on hiukan hankala."

Valamo oli vielä muutama vuosi sitten otsikoissa miljoonavelkojensa, yt-neuvottelujensa ja johtajuuskriisiensä kanssa, mutta rauha on palannut luostariin ja velkaa enää muutamia kymmeniätuhansia euroja.

"Teemme edelleen tappiota, mutta velat on saatu maksettua lähestulkoon pois. On ollut tiukkaa säästää ja maksaa lyhennyksiä", Mikael kertoo.

Uusina tulonlähteinä mietitään leipomotoiminnan laajentamista ja maataloutta. Maatalous oli peltoineen ja lehmineen pääelinkeino vielä luostarin aloittaessa täällä kartanon mailla, ja työvoimana iso joukko munkkeja.

Supistuneen veljestön vuoksi omavaraisuudesta ei ole voitu haaveilla enää pitkään aikaan.

"Luostari kasvattaa lähinnä viinimarjaa, ja jonkin verran perunaa ja keittiö- ja teeyrttejä. Mutta lisäämme mielellämme maataloutta ihan ideologisista syistä, koska on hyvä nähdä, mistä ruoka tulee", pappismunkki Mikael kertoo.

Mietinnässä ovat marjat, hedelmäpuut, yrtit sekä kasvihuonekurkun ja -tomaatin viljely myös myyntiin.