Moni liikkuja hakee luonnosta hyödykkeitä
Monelle suomalaiselle luonnossa liikkuminen on nykyisinkin hyödyn hankkimista, liikuntatieteiden maisteri Mikko Simula toteaa väitöskirjassaan.
Marjastamista, kalastusta ja polttopuiden tekemistä Simula nimittää maaseutukulttuurin luontosuhdeperinnöksi. Moni kokee tärkeäksi mahdollisuuden harjoittaa lapsuudessa opittuja taitoja. Perinteiden vaaliminen on elämäntapa.
Romanttisessa tulkinnassa luontoliikunta on urbaanin ja modernin ajan vastakohta. Luonto määritetään tilaksi, johon voi paeta arkisia rutiineja ja jossa voi keskittyä omiin kokemuksiin.
Miesten ja naisten romanttiset tulkinnat luonnosta ovat samanlaiset.
Harrastuksellinen tulkinta kytkeytyy kansanliikkeisiin ja harrastuskulttuureihin. Puheissa kuvataan varusteita, paikkoja, normeja, arvostuksia, tapahtumia ja yhdistyksiä.
Partio, kalastus, vaellus ja kiipeily ovat esimerkkejä harrastuksellisesta luontosuhteesta.
Perinteinen kotitarvekalastus eroaa merkittävästi urheilukalastuksesta ja vielä enemmän romanttisista kalatarinoista. Olennaista on, että kalavesiltä on saatu jotain saalista arvokkaampaa.
Metsät, suot ja vesistöt ovat merkityksellisiä monin tavoin. Niiden koluaminen samakin henkilö yhdistää moniin asioihin.
Luonnossa vietetyn ajan arvottamisessa ei tukeuduta vain yhteen tulkintaan, ne erottuvat, kasautuvat ja sekoittuvat, Simula määrittelee.
Mikko Simulan väitöskirja tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa perjantaina 15. kesäkuuta.
Väitöstutkimustaan varten Simula haastatteli 39 ihmistä. He saivat selvittää, mihin kulttuurisiin yhteyksiin he luontoliikuntansa liittävät ja miten selittävät erilaiset luonnossa liikkumisen käytännöt.
Simola valmistui liikuntatieteiden maisteriksi vuonna 2002. Hän on työskennellyt vuodesta 2001 suunnittelu-, tutkimus- ja opetustehtävissä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden laitoksella.
REIJO VESTERINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
