Kauan eläköön jokamiehenoikeus
Säännöllisin väliajoin joku väläyttää metsänomistajille kiinteistöveroa.
Metsämaasta joutuisi tällöin maksamaan vuosittain veroa, minkä uskotaan patistavan puunmyyntiin taikka hankkiutumaan eroon koko metsätilasta.
Ylimääräiset verot ovat metsänomistajille myrkkyä. Myrkytetty mieli päästää suustaan happamia sanoja. Aika usein kuulee metsänomistajan suusta, että kiinteistövero olisi viimeinen niitti. Jos sellainen lätkäistään, kansalaiset saavat heittää hyvästit jokamiehenoikeuksille.
Viimeksi jokamiehenoikeuksien
kaventamisella uhkaili MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila (MT 18.2.)
Kiukku on helppo ymmärtää, vaikka en itse omistakaan metsää. Jos metsän tuotosta tai ihan vain olemassaolosta pitäisi maksaa verottajalle siivu joka vuosi, kyllä korpeaisi, jos kuka vain voisi poimia metsän antimet talteen.
Jokamiehenoikeus on kuitenkin Suomen ylpeys, jota kannattaa vaalia.
Se antaa metsättömällekin mahdollisuuden luoda suhde luontoon. Kävellä, kerätä marjoja ja sieniä, uida, telttailla ja hiihtää. Ilman jokamiehenoikeuksia suomalaisesta kulttuurista puuttuisi
jotain olennaista. Perinnettä ihaillaan ja ihmetellään ulkomailla.
”Saako tosiaan kuka vain mennä järveen uimaan ilman maanomistajan lupaa”,
brasilialainen metsäopiskelija kysyi silmät pyöreinä taannoin, kun esittelin suomalaista metsätaloutta.
Jokamiehen pitäisi ymmärtää, että oikeudet tuovat myös vastuuta.
Yksittäiset roskaajat pilaavat kaikkien
retkeilijöiden maineen. Minusta ilkivallan tekijät, meluajat ja muutoin toisen maata epäkunnioittavasti kohtelevat sietäisivät saada kunnon sakot ja julkista häpeää.
Kaupallinen marjastus koettelee jokamiehenoikeuksia. Olisi kohtuullista, jos se keskitettäisiin valtion maille.
Metsä on vakaa sijoituskohde. Se kiinnostaa myös niitä, jotka eivät peri metsää.
Itsekin olen pohtinut metsätilan ostamista sijoitus- ja virkistysmielessä. Omaa metsänhoitajan koulutusta pääsisi tällöin hyödyntämään käytännössä ja lukijoiden arki tulisi tutummaksi.
Suuret metsänomistajat, kuten yhteismetsät ja yhtiöt, ovat teollisuudelle luotettavia puunmyyjiä. Pientilallisiakaan ei pidä unohtaa. Moni heistä myy puuta säännöllisesti.
Metsätilan hankinta velkarahalla ei houkuta, jos siitä palkitaan vuotuisella verolla. Millä sen maksaa, jos tuottoja tulee vasta 30 vuoden päästä?
Tilanjatkajakin saa myydä aika paljon puuta ennen kuin lahja- tai perintövero on kuitattu.
En tosissani usko, että jokamiehenoikeuteen kehdattaisiin kajota.
Olisi kuitenkin paikallaan olla kiitollinen. Kuinka etuoikeutettuja olemmekaan, kun metsässä saa kulkea ilman pääsymaksua ja että ruokaa saa luonnosta ilmaiseksi.
Kiitos UPM, yhtiönne mailta Pälkäneeltä poimittuja mustikoita otan kohta
pakkasesta aamupuuron päälle. Kiitos tuntematon maanomistaja Pudasjärveltä, sinun rämeeltäsi poimittuja hilloja tarjosin vierailleni leipäjuuston kera toissa viikonloppuna.
Hyvät päättäjät, älkää turhaan ärsyttäkö puheilla metsien kiinteistöverosta.
Metsänomistaja maksaa kyllä puunmyyntiveronsa, kun tuottoa tulee.
Säilyttäkäämme sopu metsissä ja
syökäämme marjoja. Ne ovat terveellisiä.
suvi.niemi@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
