Hysss! Täällä matkaillaan
KOLI, LIEKSA (MT)
”Ainoa sääntö on, että mitään ei puhuta”, Noora Vikman sanoo napakasti.
Selvä. Saappaat jalkaan ja ulos.
Olemme lähdössä hiljaisuus-, ääni- tai kuuntelukävelylle, näkökulmasta riippuen. Tarkoituksena on olla hiljaa ja herkistyä kuuntelemaan ympärillä erottuvia ääniä.
Metsässä ei nimittäin ole hiljaista. Ilman lehtiäkin puut humisevat niin huumaavasti, että alan melkein pelätä puiden takaa syöksyvää autovirtaa.
Mutta ei sieltä mitään tule, kuuset ne vain pauhaavat.
Seisomme hiljaisessa metsässä, Lieksan Kolilla, kuuluisan vaaran juurella.
Seuraan ryhmän mukana Vikmania, joka kävelee, pysähtelee, seisoo, nojaa puuhun, katselee ja kuuntelee.
Mitä kuuluu? Askeleita lumessa, linnun lyhyt liverrys, tuulitakkien kahinaa. Joku niistää. Tuuli tyyntyy ja yltyy vuoronperään.
Puissa roikkuva naava liehuu ilmavirrassa, mutta siitä ei lähde ääntä.
Ajatukset saavat harhailla, mutta eivät kauas. Tavoitteena on kuulla luontoa, ”akustista horisonttia” ja itseään. Hiljaisuus ei tarkoita äänettömyyttä, vaan aistien avaamista.
Aluksi hiljaisuusmatkailusta kaavailtiin bisnestä vain Ilomantsiin, mutta nyt siitä aiotaan tehdä matkailuvaltti koko Pohjois-Karjalaan. Miksei myöhemmin vaikka koko maahan?
Kaksivuotinen hiljaisuusmatkailuhanke toimii elykeskuksen tuella. Jos se menee nappiin, Suomea ei enää tunneta maailmalla Lapin pikaisista joulupukki- ja laskettelumatkoista, vaan pimeydestä ja tyhjyydestä – positiivisesti.
”Parhaimmillaan matkailijat löytävät täältä hiljaisuuden keitaan, joka kumoaa mielikuvat pelottavasta tyhjyydestä”, Vikman visioi.
Itä-Suomen yliopiston äänimaisematutkija Vikman ideoi yrittäjien kanssa käytännössä, kuinka jo olemassa oleviin retki-, majoitus-, muonitus- ja muihin palveluihin voisi liittää alueen aineettomia palveluja.
”Aika monissa mainoksissa puhutaan hiljaisuudesta, mutta alleviivattuna asiana tämä on uusi. Hiljaisuutta ei voi myydä sellaisenaan, mutta voi myydä aikaa erityislaatuisissa ympäristöissä.”
Hankkeella edistetään ”hidasta matkailua” ja ekoturismia.
Vikman uskoo, etteivät ihmiset halua aina lomallaan tehdä koko ajan jotakin, vaan myös olla vain.
”Kysyntää olisi varmasti lomalle, jossa voi arjen vastapainoksi keskittyä rauhoittumiseen. Pitää vain löytää tapa tehdä se.”
Joensuun yliopisto kouluttaa kaksivuotisessa hankkeessaan seudun matkailuyrittäjiä hyödyntämään hiljaisuutta elämyspalveluna. Ringissä on jo 21 kiinnostunutta yrittäjää ympäri maakuntaa.
Hanna Kurvi asuu Kolilla ja pitää puotia luontokeskuksen yhteydessä. Hän välittää ohjelmapalveluita, vuokraa matkailijoille lumikenkiä ja haluaa vaalia kestävän kehityksen matkailua.
”Olen tässä mukana siksi, että matkailu ei olisi erillinen, vaan koko kylän yhteinen asia.”
Ideoita Elontilalla viime viikolla olivat hakemassa myös Ilomantsissa ja Joensuussa Solarus-luontaishoitolaa emännöivä Kyllikki Kakkonen, Nurmeksessa Äksyt ämmät -yritystä ja majataloa pitävä Minna Murtonen sekä valtimolaisen Puukarin pysäkin Anni Korhonen.
”Emme kilpaile toistemme kanssa, vaan ihmisten ajankäytöstä muiden ajanvietteiden kanssa”, naiset vakuuttavat.
Murtosen mukaan Keski-Euroopasta tulevilta turisteilta menee ensimmäiset kolme päivää kelloa vilkuillessa ja ohjelmaa odotellessa.
”Hikeä pukkaa aluksi, mutta sitten he rauhoittuvat.”
Kerrotaan sellaisistakin kiinalaisista, jotka eivät kestäneet hiljaisuutta, vaan pakkasivat laukkunsa ja lähtivät kesken loman.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Hiljaisuutta ei voi myydä
sellaisenaan,
mutta voi myydä
aikaa
erityis-
laatuisissa ympäristöissä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
