EU-mailla halua vahvistaamaatalouden riskienhallintaa
EU-komissio esittää uusia välineitä esimerkiksi satovahinkoihin varautumiseen. Esityksen mukaan viljelijä voisi saada 65 prosentin korvauksen yksityisen yhtiön tarjoaman kasvi- tai eläinvakuutuksen maksuista. Toinen esitys on tulontasausväline, eli viljelijöiden muodostama, mutta valtion tukema keskinäinen rahasto, joka korvaisi osan menetetyistä tuloista. Mirja Koivisto Kuva: Viestilehtien arkistoBRYSSEL (MT)
EU:n maat haluavat parantaa viljelijöiden mahdollisuuksia suojautua esimerkiksi satovahinkoja ja maataloustuotteiden äkillisiä hintavaihteluita vastaan. Maanantaina Brysselissä kokoontuneet EU:n maatalousministerit suhtautuivat pääasiassa myönteisesti komission esittämiin riskienhallintavälineisiin.
”Suurin osa jäsenmaista pitää maatalouden parempaa riskienhallintaa tärkeänä, mutta joistakin yksityiskohdista on edelleen erimielisyyksiä”, ensimmäistä kertaa maatalousneuvoston kokousta vetänyt Kyproksen maatalousministeri Sofoclis Aletraris tiivisti.
Komission esittämät kriisinhallintamekanismit jakaantuvat kahteen osaan.
Toisaalta kyse on koko EU:n laajuisista hätätoimenpiteistä, jos markkinatilanne jostain syystä menee kokonaan sekaisin.
Tällainen tilanne oli esimerkiksi viime vuonna kun EU maksoi korvauksia Etelä-Euroopan vihannestuottajille, jotka kärsivät saksalaisista iduis-
ta lähteneestä ehec-tautiepidemiasta.
Muutama vuosi sitten maitokriisin ollessa pahimmillaan hätätukea maksettiin myös suomalaisille maidontuottajille.
Toinen osa riskienhallintaa ovat maaseudun kehittämisohjelmaan sisältyvät toimet, jotka komission esityksen mukaan olisivat jäsenmaille vapaaehtoisia. Käytännössä kyse olisi erilaisista julkisin varoin tuetuista vakuutuksista, joita tuottajat voisivat ottaa esimerkiksi satovahinkojen tai hintavaihteluiden varalle.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen (kok.) mukaan esitykset ovat periaatteessa myönteisiä, mutta Suomi haluaisi hoitaa kriisitoimien rahoituksen kansallisesta budjetista.
”Äkillinen rahoitustarve ei oikein istu maaseudun kehittämisohjelmaan, jossa rahat lyödään lukkoon useaksi vuodeksi kerrallaan”, ministeri muistuttaa.
Tuottajajärjestöissä riskienhallintavälineitä on pidetty yhtenä mahdollisuutena korvata alenevaa 141-tukea ja helpottaa pahoihin vaikeuksiin ajautuneen sikasektorin tilannetta. Koskinen kuitenkin toppuuttelee pohdintoja.
”Tässä on kyse enemmän sääolosuhteiden tai eläin- ja kasvitautien aiheuttamiin riskeihin varautumisesta. Kynnys korvata tuottajahintojen alenemista näillä riskinhallintavälineillä on aika korkea. Nykyinen sikakriisikään tuskin olisi riittävän paha korvausten maksamiseen.”
Koskinen tapasi kokouksen jälkeen kahden kesken EU:n maatalouskomissaarin Dacian Ciolos¸in. Tapaamisessa keskusteltiin muun muassa Etelä-Suomen niin sanotun 141-tuen jatkomahdollisuuksista.
Maatalousministeri suhtautuu tuen jatkumiseen toiveikkaasti.
”Aina siitä on jollain tavalla päästy sopimukseen. Perusteet tuen maksulle ovat edelleen olemassa.”
Tiettävästi myös komissaarin asenne tukea kohtaan on viime aikoina ollut lientymään päin.
141:n tärkeydestä Koskinen aikoo muistuttaa maatalouskomissaaria seuraavaksi syyskuussa, kun tämä tulee Suomeen. Kemiin suuntautuva vierailu järjestetään yhteistyössä ruotsalaisten kanssa.
Väitteet siitä, että tiukat vakuusvaatimukset eurotukipaketeissa olisivat heikentäneet Suomen neuvotteluasemaa maatalousasioissa Koskinen tyrmää.
”Ei ainakaan toistaiseksi ole tullut missään vastaan, että suomalaisia olisi sen takia jotenkin syrjitty. Talouspäätökset ja maatalouspolitiikka ovat kuitenkin kaksi eri asiaa”, ministeri muistuttaa.
NIKLAS HOLMBERG
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
