Hartaudella kunnostetut
MYNÄMÄKI
Mynämäkeläinen Rainer Aerikkala hurahti vanhojen traktoreiden entisöintiin vuosituhannen vaihteessa. Nyt tallissa komeilee parikymmentä hartaudella kunnostettua ajokkia piikkipyöräisestä piikkilangankiristäjään.
Viime talvena valmistui 1950-lukuinen punainen Massey Harris 744D, edellisvuoden satoa ovat uuteen uskoon ehostetut piikkipyöräiset Fordson E27 N vuosimallia 1948 ja Farmall 14 F vuosimallia 1938.
Jo kunnostettujen lisäksi vajassa odottaa aikamoinen liuta projekteja: vanhimmat ovat 1930-luvulta, tuoreimmat 1960-luvulta.
Ensi talven puhteena ovat ”amerikanvoortti” Ford N8 vuodelta 1950 sekä mammuttimainen Farmall.
Traktorit ovat kuuluneen Aerikkalan elämään aina.
”Kun olin 12-vuotias, isä osti minulle Zetor 25A:n. Aikani sitä korjasin ja korjasin, ja aina se tuli vain huonommaksi. Onneksi vehje oli alun perinkin hankittu enemmän huvi- kuin hyötykäyttöön.”
Aerikkala ei lannistunut pieleen menneistä remonteista vaan jatkoi sitkeästi tutkimusmatkaa vanhaan tekniikkaan.
Ruuvinväännön lisäksi käsi on vuosien saatossa harjaantunut niin hitsaukseen, hiekkapuhallukseen, peltitöihin kuin maalaukseenkin.
”Teen yleensä kaikki työvaiheet itse koneremontista maalaukseen, mutta dieselpumpuissa menee raja. Niihin en koske”, Aerikkala sanoo.
Vanhat traktorit ovat useimmiten löytyneet kuulopuheiden perusteella lähikunnista latojen takaa. Niiden kunto on ollut useimmiten murheellinen: loppuunkuluneita, ruostuneita raatoja, joista on puuttunut osia.
Kaikkein hankalin työvaihe on purkaminen. ”Kun saa kiinni ryytyneet pultit vihdoin auki ja osat irrotettua, voi huokaista”, Aerikkala sanoo.
Keskimäärin osia on kirvoitettava 70–120. Purkutyön jälkeen on vuorossa kunnostus, sen jälkeen kasaus ja uudelleen purku maalausta varten. Viimeinen kasaus onkin sitten jo yhtä juhlaa.
Kaikkein mukavimpia korjattavia ovat amerikkalaiset ja englantilaiset traktorit, sillä niihin saa helposti ja huokeasti osia toisin kuin esimerkiksi suomalaisvalmisteisiin traktoreihin.
Netti on pohjaton aarreaitta, samoin romutorit. Pulmallisinta Aerikkalalle oli saada osia kyläsepän tekemään autotraktoriin. Homma olisi vieläkin kesken, elleivät kaverit olisi keljuilleet viivästymisestä.
Aerikkalan tallin erikoisuus on monsteritraktori 75 senttiä leveillä takarenkailla.
Kummajainen on tehty harmaafergun rungolle, jota on venytetty parillakymmenellä sentillä. Nokalle tällättiin voimapesäksi Buickin V8-moottori.
”Hevosvoimia on yli 200, joten tämä on varmasti Mynämäen nopein traktori”, Aerikkala vakuuttaa. Mikäli tassun painaa 5 000 kierrokseen, tulee taatusti rytmihäiriöitä. Kaiken varalta kaasussa on toppari.”
Traktoreiden lisäksi miestä kiinnostavat vanhat mopot ja moottoripyörät, mutta vanhat autot eivät nappaa yhtään.
”Vanha traktori on sympaattinen, rauta on hitsauksen kestävää ja tekniikka suoraviivaista”, hän kuvailee.
Entisöintiharrastus maksaa, mutta yhdestäkään entisöimästään traktorista Aerikkala ei henno luopua. Rakkaaksi tulleet kapistukset ovat siististi hyvässä huomassa katon alla.
Onneksi on näitä aerikkoloita. Ilman heitä merkittävä pala ajoneuvo- ja kulttuurihistoriaa mätänisi navetoiden taakse.
Marja Heikkilä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
