Maito matkustaa pitkän matkan
Urho Guttormilla on maidon tuotannosta yli 30 vuoden kokemus. Navetassa on nyt 23 lypsävää. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoUTSJOKI-OULU (MT)
Aamulla vähän vaille yhdeksän maitoauto kaartaa Urho Guttormin pihaan Utsjoella Nuvvuksen kylässä. Näytteet otetaan tilatankista tavalliseen tapaan, letku pannaan kiinni tankkiin, ja hetkessä kahden päivän maidot imaistaan maitoauton kyytiin.
Hannu Norman tai joku hänen kuljettajistaan käy EU:n pohjoisimmalla maitotilalla joka toinen päivä. Täältä maitoauton keula käännetään takaisin etelään. Ivalossa ja Sodankylässä tehdään vielä pari koukkausta tien varren tiloille ja sitten jatketaan suoraan Valion Oulun meijerille.
Vähän myöhemmin meijerillä jalostetut maitotuotteet lähtevät eri puolelle Suomea, myös tänne pohjoiseen. Kaukaisin maidon myyntipaikka on K-market Aurala Utsjoen Nuorgamissa. Sieltä maitopurkit usein jatkavat vielä matkaansa Norjan puolelle.
Kauppias Arto Aurala sanoo myyvänsä yhdeksän kymmenestä maitolitrasta rajan takaa tuleville norjalaisille.
”Niitä menee hyvinkin 200–300 kilometrin päähän.” Siis Jäämeren rannoille, Vesisaareen ja Kirkkoniemeen saakka.
Pelkkää maitoa norjalaiset eivät tule K-kaupasta hakemaan, mutta sekin on Suomessa puolet halvempaa kuin rajan takana. Lisäksi ostetaan lihaa, tupakkaa, alkoholia ja polttoainetta.
”Melkein kaikkea mitä myynnissä on.”
Guttormin pihasta Tenojokilaaksossa näkee hyvin Norjan puolelle, missä on suuria ja vauraita maitotiloja. Kaikesta päätellen aluetuet tekevät viljelystä hyvin kannattavaa. Norjan valtio haluaa kaikin tavoin varmistaa, että myös pohjoisin osa maasta pysyy asuttuna ja palvelurakenne hyvänä.
Suomessakin viljelijää tuetaan. Urho Guttorm sanoo, että ilman pohjoisen tukea maidontuotannon kannattavuus olisi nollassa.
Perusteita etelää suuremmalle tuelle ei ole vaikea löytää.
Kaikki on täältä kaukana. Rehut tuodaan Ylivieskasta, yli 800 kilometrin päästä.
Jos eläinlääkärin joutuu kutsumaan Ivalosta, hintaa kertyy 500 euroa. Traktorin huolto tulee Sodankylästä, lypsykoneen huoltaja Muurolasta.
”Ennen kuin huoltaja ehtii tehdä täällä mitään, lasku on jo 1 000 euroa”, Guttorm toteaa.
”Kasvukausi on lyhyt. Se alkaa kesäkuussa ja loppuu syyskuun alussa. Lumi tulee maahan keskimäärin 10. lokakuuta.”
Usein kasvun katkaisee kylmä kausi. Silloin heinään ei tule tarpeeksi valkuaista. Sellainen rehu sotkee lehmän ruuansulatuksen. Myös hevonen on arka ruuastaan.
Viljaa ei täällä kannata haikailla viljelevänsä.
Pohjolan Maidon toimitusjohtaja Markku Hukkanen sanoo, ettei maidon haku Utsjoelta ole kannattamatonta.
”Matka näyttää kartalta pitkältä, mutta esimerkiksi keskisen Suomen alueella on vaikeampia paikkoja. Niissä talo saattaa näkyä järven takaa lähelläkin, mutta autolla ajomatkaa kertyy paljon. Reitit ovat mutkaisia ja katkeilevia.”
Toisaalta tiedetään, että Nivalassa lähellä tehdasta sijaitsevilta tiloilta maidon haku maksaa vain alle sentin litralta. Sitten on näitä tiloja, joilta rahtikustannus on moninkertainen. Valtiolta saatava pieni kuljetustuki tasaa eroa hiukan.
Tuottajille Valio maksoi viime vuonna 44,1 senttiä litralta.
Kaukana olevien maidon tuottajien ei kannata huolestua. Keräily kaikilta tiloilta jatkuu. Muusta ei edes keskustella.
”Tämä periaate kirjattiin jo Valiota perustettaessa. Mukaan pääsevät kaikki Suomessa toimivat maidon tuottajat, ja heitä kohdellaan tasavertaisesti sijaintipaikasta riippumatta”, Hukkanen sanoo.
”Kannustamme myös Lapin maidontuottajia jatkamaan. Esimerkiksi Ivalossa onkin rakennettu uusia navettoja.”
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
