En ymmärrä lakkautusintoa
Haluan kiittää Matti Summasta oivallisesta kirjoituksesta Mitä siitä seuraa (MT 25.1.).
Kuntauudistus ja kyläkoulujen lakkautus mietityttää jatkuvasti. Rakennamme mieheni kanssa taloa lapsuudenkotini naapuriin. Tulevaisuudessa koulumatkaa kyläkouluun nyt 1-vuotiaalle pojallemme tulisi hieman alle 5 kilometriä. Olen käynyt samaa koulua, niin myös kesällä 70 vuotta täyttävä isäni.
Minun aikanani koulumatkoja tehtiin koulutaksilla, pyörällä, kävellen, talvisin hiihtäen, jopa potkukelkkaillen. Koulu on kunnan pienimpiä ja ollut lakkautusuhan alaisena vaihtelevasti jo silloin, kun minä siellä opintieni aloitin 1984. Viimeksi kaksi vuotta sitten lakkauttaminen oli jälleen ajankohtaista, mutta kunnanisiltä- ja äideiltä tuli armahdus – toistaiseksi.
En ymmärrä kyläkoulujen lakkautusintoa. Mitä todellisia säästöjä kyläkoulujen lakkautuksista tulisi?
Oppilaiden siirto isompaan kouluun vaatisi lisää tiloja, koulukuljetuksia, suurempia luokkakokoja. Ne vaatisivat rahaa. Suuremmat luokkakoot eivät ole hyväksi kenellekään. Isompiin luokkakokoihin ehtii tutustua aivan tarpeeksi yläkoulussa.
Kirjoituksessaan Summanen antoi esimerkin koulukuljetuksista: ”esikoululaisenne odottaisi koulukyytiä, jonka ajasta teillä ei olisi hölmäsenpöläystietoa”. Tämä on jo todellisuutta, esikoululaisen koulukuljetuksen odotusaika on jo nyt joillakuilla 0–45 minuuttia eikä koskaan tiedä, minä aamuna aika on lyhyempi, minä pidempi. Pysäkille on mentävä varmuuden vuoksi aikaisemmin.
Joskus on kuulunut puhetta, että kyläkoulujen opetus ei olisi riittävän laadukasta. Minun aikanani samaa luokka-astetta kävi neljä oppilasta. Kahdella meistä on korkeakoulututkinto, yhdellä ammattikorkeakoulututkinto ja yhdellä keskiasteen tutkinto. Kaikki me olemme aina työllistyneet koulutustamme vastaavasti. Ainakaan kyläkoulumme opetusta ei ole voinut moittia.
No, liikuntatunneilla tytöt ja pojat olivat yhdessä, jotta saatiin aikaan joukkueet. Sitä ainakaan minä en ole koskaan kokenut huonoksi asiaksi.
Kouluaika pienessä kyläkoulussamme oli turvallista ja onnellista, sai olla lapsi. Samaa toivon pojallemme. Suureen maailmaan kyllä ehtii ja tarvittaessa kyynärpäitä voi teroittaa myöhemminkin.
Toivon todella, että asioista päättävillä on järkeä kuntauudistuksia ja kyläkoulujen lakkautuksia miettiessään.
Matti Summasta lainatakseni ei pidä korjata sellaista, mikä ei ole rikki.
Elina Pekkala
maallepaluumuuttaja
Nurmijärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
