Vaihtoehtokalkin etsinnästä sukeutui viljelijän sivutoimi
Petri Yli-Korpela levittää sammutettua kalkkia eli meesakalkkia keikyäläisen Seppo Tapion pellolle. Jussi Partanen Kuva: Viestilehtien arkistoSastamala (MT)
Mynämäkeläinen Anssi Raunio ryhtyi joitakin vuosia sitten etsimään uusia lannoite- ja kalkkivaihtoehtoja peruna- ja viljatilalleen.
”Aloin ensin kysellä isoilta voimalaitoksilta tuhkaa levitettäväksi. Se ei onnistunut raskasmetallipitoisuuksien vuoksi, mutta sitten kävi ilmi, että Metsä Fibren Rauman sellutehtaalla on tavaraa, joka sopii pellolle.”
Kysely johti siihen, että Raunio on nykyään sivutoiminen kalkkikauppias. Valmisteluun vierähti pari vuotta, mutta tämän vuoden alusta lähtien Raunio on välittänyt lounaissuomalaisille maatiloille sellutehtaan sivutuotteena syntyvää meesakalkkia.
Raunion myymää kalkkia on käytetty ensin Rauman sellutehtaalla valkolipeän valmistusprosessissa.
”Normaalitoiminnassa meillä ei synny ylijäämää kalkista. Kun meesauuni tyhjennetään vuosihuollon vuoksi, samaa kalkkia ei voida panna enää takaisin. Myös häiriötilanteissa uuni joudutaan tyhjentämään, ja sen vuoksi ylijäämää kertyy”, selittää kehityspäällikkö Olli Lehtovaara Metsä Groupista.
Hänen työtään on etsiä käyttäjiä tehtaalla syntyville sivutuotteille.
”Se on osa kiertotaloutta. On järkevää panna kuoret mullaksi ja kalkki pellolle.”
Sellutehtaan käyttämä kalkki soveltuu Lehtovaaran mukaan pellolle hyvin.
”Fosforia meesakalkissa on tosi vähän, sillä sellun keittämisen kannalta fosfori on ongelma. Myös neutralointikyky on meesakalkissa vahva.”
Luomutuotantoon sellutehtaan kalkki ei kuitenkaan käy.
”Sen hyväksyttäminen Euroopan unionissa olisi liian raskas prosessi. Sokeritehtaan ja terästehtaan sivutuotekalkeilla sen sijaan on luomuhyväksyntä”, Raunio kertoo.
Raunio myy tänä vuonna noin kolme tuhatta tonnia Rauman sellutehtaan sivutuotekalkkia.
Tulevia myyntimääriä hän ei osaa ennustaa, sillä tarjonta riippuu sellutehtaan käynnistä.
”Meille kalkin myynti ei ole bisnestä”, Lehtovaara sanoo.
”Kalkkia on meiltä aina viety pelloille. Joskus on viety kaatopaikallekin ja käytetty esimerkiksi jätevesien kalkitsemiseen.”
Hanna Lensu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
