Suomi ei ole kiitollisuudenvelkaa kenellekään
On heti alkuun kerrottava, miksi tällä kirjoituksella on tällainen otsikko.
Vuoden 1944 heinäkuussa olin Vuosalmen sillanpäässä etulinjan ryhmänjohtajana, kun etulinja asettui sille kohdalle, jossa se säilyi siihen asti, kunnes aseleposopimus Neuvostoliiton kanssa tehtiin. Sama etulinjan ryhmänjohtajan tehtävä jatkui Lapin sodassa: Oulusta, Ranuan ja Rovaniemen kautta Inariin.
Tältä kokemuspohjalta minä olen ollut erittäin huolestunut siitä keskustelusta, jota Suomen ulkopolitiikasta käydään.
Suomihan on raskaat puolustustaistelunsa valtiollisesta itsenäisyydestään käynyt sitoutumatta mihinkään sotilasliittoon.
Tämän päivän ulkopoliittisesta keskustelusta paistaa läpi sellainen tavoite, että sillä pyritään väheksymään niitä valtavia uhrauksia, jotka sotaveteraani-ikäpolvet ovat tehneet Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi.
Suomihan oli 659 vuotta Ruotsin vallan alaisuudessa ja sen jälkeen 108 vuotta Venäjän vallan alaisena ennen kuin se julistautui joulukuun 6. päivänä 1917 itsenäiseksi valtakunnaksi.
Maailmanlaajuisesti kansainvälinen tilanne on sellainen, että ihmisyyden puolustaminen on asetettava kaikkein tärkeimmäksi asiaksi.
Suomi on hankkinut ja säilyttänyt valtiollisen itsenäisyytensä niin, että se ei ole kiitollisuudenvelassa kenellekään. Nykyisessä tilanteessa Suomi kunnioittaa parhaiten itsenäisyystaistelijoitaan, kun se ei liity myöskään sotilasliitto Naton jäseneksi.
Kun Suomi ei liity Natoon, Venäjän ei tarvitse pelätä, että joku Suomen kautta hyökkää Venäjälle. Suomen itsenäisyyden tärkein pilari on se, että Suomen ja Venäjän raja säilyy rauhan rajana.
Nato-myötäilyä on sekin, että Ukrainan tilanteen johdosta on nostettu voimakas keskustelu siitä, onko Suomenkin muutettava ulkopolitiikkaa.
Oma kokemukseni on se, että kun kansanedustaja-aikanani kävin keskustapuolueen virallisen valtuuskunnan mukana nykyisessä Ukrainassa, se oli silloin Neuvostoliiton kukoistavaa mustanmullan aluetta, jossa esiteltiin kukoistavaa maataloutta.
Onko EU:ssa tutkittu riittävästi historiaa, kun on pyritty laajentumaan Ukrainaan?
Venäjän politiikan pitkä linjahan on, että se pyrkii varmistamaan rajansa, ettei ole pelkoa, että joku hyökkää Venäjälle.
Tämähän oli aikanaan YYA-sopimuksenkin tarkoitus.
Suomen itsenäisyyden suurin huolenaihe on, että meidän pitää pystyä nostamaan politiikan moraalia niin, ettei populismi tuhoa vastuullista demokratiaa ja kansanvaltaa.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Timo Soini järjesti sellaisen ”jytkyn”, että hän nosti puolueensa kansanedustajamäärän viidestä 39:ään ja kieltäytyi hallitusvastuusta.
Tällaista demokratian väärinkäyttöä Suomi ei kestä. Sen ovat valveutuneet äänestäjät havainneet eduskunnan ja hallituksen työskentelystä.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa äänestäjillä on kaikki valta valita eduskuntaan sellaisia puolueita, jotka kantavat vastuun koko Suomen kansalaisten asioista eivätkä tavoittele vain omia etujaan.
Oma kokemukseni demokratiasta on se, että kun presidentti Kekkonen nimitti minut toisen kerran maatalousministeriksi Miettusen hätätilahallitukseen, hän tervehti hallitusta sanomalla: ”Demokratia kuolee, jos puolueet eivät kanna vastuuta.”
Heimo Linna
sotaveteraani
ent. kansanedustaja ja
ministeri (kesk.)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
