vierasyliö Köyhien elämää voi parantaa

Noin kolme miljardia ihmistä, melkein puolet maapallon väestöstä, elää alle 2,5 dollarilla päivässä ja yksi miljardi vähemmällä kuin 1,25 dollarilla päivässä.

Köyhin 40 prosenttia saa tyytyä viiteen prosenttiin globaalituloista, kun rikkain viidennes saa käyttöönsä kolme neljäsosaa.

Peräti 80 prosenttia maailman väestöstä elää maissa, joissa tuloerot kasvavat. Vuonna 1960 rikkain viidennes ansaitsi 30 kertaa enemmän kuin kuin köyhin viidennes, vuonna 1997 jo 74 kertaa enemmän.

Unicefin mukaan joka päivä kuolee yli 20 000 lasta köyhyyteen liittyvien syiden takia. He kuolevat hiljaa kylissä ja kaupunkien slummeissa omaatuntoamme häiritsemättä.

YK:n kehitysohjelma UNDP:n mukaan maailma sijoittaa vuosittain 800 miljardia dollaria aseisiin ja 105 miljardia alkoholiin. Samanaikaisesti noin miljardi ihmistä on ilman puhdasta vettä ja 2,5 miljardia ilman saniteettia. Kuitenkin he voisivat yhdeksällä miljardilla dollarilla saada käyttöönsä nämä peruspalvelut.

Ihmisoikeuksien julistuksen mukaan jokaisella ihmisellä ja perheellä on oikeus riittävään elintasoon. Mutta ihminen, joka elää äärimmäisessä köyhyydessä, ei saa päivittäin riittävästi ruokaa eikä saa koulutusta eikä terveydenhuoltoa.

Noin 70 prosenttia köyhistä elää maaseudulla ja 70 prosenttia köyhistä on naisia. Yleisintä on köyhyys pienviljelijöiden, maattomien työläisten ja paimentolaisten keskuudessa.

Köyhyys liittyy kiinteästi kehitysmaiden epäonnistuneeseen ruoantuotantoon. Päättäjien monista lupauksista huolimatta ei ruuantuotantoon ole sijoitettu enempää. Tämä pätee erityisesti Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan.

Kaikki ei kuitenkaan ole köyhyyssektorilla toivotonta. Tavoite köyhyyden puolittamisesta alle 23 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä on jo toteutunut. Tämä on tietysti myönteistä, mutta edistys johtuu melkein kokonaan Kiinassa tapahtuneesta köyhyyden vähentymisestä.

Maassa on kahden viime vuosikymmenen aikana köyhien luku vähentynyt 600 miljoonalla, ja heidän osuutensa 85:stä 16 prosenttiin. Tämä on suureksi osaksi seuraus Kiinan nopeasta talouskasvusta, josta myös köyhät ovat päässeet osalliseksi.

Intiassa sen sijaan köyhien luku on kasvanut 91 miljoonalla. Etelä-Aasiassa ja Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa köyhyys on edelleen valtava ongelma. Latinalaisessa Amerikassa, erityisesti Brasiliassa, sitä vastoin on järjestelmällisillä tulonsiirroilla perheille pystytty vähentämään köyhien osuutta kuuden prosentin tasolle.

Kehitysapu ja talouskasvu voivat myötävaikuttaa köyhyyden vähentämiseen mutta eivät ole patenttiratkaisuja. Monet selvitykset osoittavat esimerkiksi, että talouskasvu kehitysmaissa on usein johtanut suurempaan eriarvoisuuteen pikemmin kuin köyhyyden vähentymiseen.

Myönteisimpiä esimerkkejä siitä, että köyhätkin maat pystyvät parantamaan kansalaistensa elintasoa on Bangladesh. Yllättävää on, että tämä on onnistunut siitä huolimatta, että talouskasvu on ollut aina 1990-luvulle asti suhteellisen hidasta.

Tänään bangladeshiläinen elää neljä vuotta pitempään kuin intialainen, vaikka jälkimmäinen on lähes kaksi kertaa rikkaampi. On myös korostettava, että Bangladeshissa elinikä on kasvanut yhtä paljon köyhien kuin varakkaampien keskuudessa. Niin myöhään kuin vuonna 2000 oli melkein puolet maan väestöstä köyhyysrajan alapuolella, vuonna 2010 osuus oli 32 prosenttia ja laskussa.

Maa on lisäksi edistynyt nopeasti terveys- ja opetussektoreilla. Lähes 90 prosenttia tytöistä on nyt peruskoulussa. Vuoden 1990 jälkeen on alle viisivuotiaitten lasten kuolleisuus vähentynyt kahdella kolmasosalla ja äitiyskuolleisuus kolmella neljäsosalla.

Näin nopeata edistystä saa kirjallisuudesta turhaan etsiä. Mikä on selitys?

Ennen kaikkea naisten aseman parantuminen. Päätöksentekijät ymmärsivät varhain, että nopea väestönkasvu oli saatava kuriin. Heillä ei kuitenkaan ollut samanlaista valtaa, kuten Intiassa ja Kiinassa, pakkokeinoin ryhtyä syntyvyyden säätelyyn. Sen sijaan he rupesivat edistämään vapaaehtoista ilmaista perhesuunnittelua.

Valtion virkamiehet ja vapaaehtoiset matkustivat ympäri maata jakamassa ehkäisyvälineitä ja tietoa. Vuonna 1975 käytti Bangladeshissa kahdeksan prosenttia perheistä ehkäisyvälineitä, vuonna 2010 oli luku 60 prosenttia. Vuonna 1975 naiset synnyttivät keskimäärin 6,3 laasta, nyt luku on 2.3.

Väestönkasvun nopea vähentyminen on johtanut siihen, että työssä käyvien osuus on lisääntynyt ja naisille löytynyt työpaikkoja teollisuudesta.

Maataloudessa uusien lajikkeiden avulla riisinsadot ovat kolminkertaistuneet. Bangladesh on siksi pystynyt vähentämään ruoka-avun tarvetta, parantamaan ravitsemustilannetta ja luomaan työtilaisuuksia. Reaalitulo maaseudulla on jaksolla 2000–2010 kasvanut enemmän kuin muilla sektoreilla.

Bangladesh on selvinnyt paremmin ruokakriiseistä kuin useimmat muut köyhät maat. Kyläyhteisöt ovat lisäksi saaneet ulkomailla työskenteleviltä kansalaisiltaan huomattavia rahasummia; vuonna 2010 peräti 13 miljardia dollaria, mikä on enemmän kuin valtio käyttää sosiaalisektorilla.

Bangladesh on korruptoitunut maa, luonnon katastrofit ja sotilaskaappaukset yleisiä. Maa ei myöskään sijoita enemmän kuin muut köyhät maat terveyteen ja koulutukseen. Silti on pystytty ylläpitämään köyhiä suojelevia turvaverkkoja.

Eräs syy positiiviseen kehitykseen on kansalaisjärjestöjen harjoittama erittäin laaja toiminta. Tunnettu mikrolainapankki Grameen perustettiin Bangladeshissa ja sillä on kahdeksan lainansaajaa, pääasiassa köyhiä naisia.

Vähemmän tunnettu on Bangladesh Rehabilitation Assistance Committee eli BRAC, jonka merkitys kuitenkin on paljon suurempi. BRAC voi esimerkiksi 100 000 vapaaehtoisensa avulla osallistua laajoihin rokotusohjelmiin. Sillä on myös köyhiä palveleva maailman suurin juridinen avustusohjelma. Se ylläpitää kouluja, terveysasemia, meijereitä ja kauppoja.

Bangladesh on osoittanut, että myös köyhät maat voivat parantaa haavoittuvimpien ihmisten elämää ja että naisten asemalla on tässä keskeinen merkitys.

U.B. LINDSTRÖM

Kirjoittaja on kehitys- ja ympäristökysymyksiin erikoistunut professori.

Avaa artikkelin PDF