Turkisala tuottimuhkeat verotulot
Turkisalan huippuvuosi 2013 tuotti sievoiset verotulot valtion, kuntien ja seurakuntien kassaan. Pellervon taloustutkimuksen (PTT) keräämien tietojen mukaan turkisalan verotulot kasvoivat viime vuonna noin 90 miljoonaan euroon.
Esimerkiksi suuryhtiöt Nordea ja ABB maksoivat samalta ajalta noin 80 miljoonaa euroa veroja.
Turkisalan talous on kehittynyt viime vuosina erittäin suotuisasti. Vuosi 2013 oli huippuvuosi sekä kotimaisten nahkojen että välitettyjen nahkojen myynnissä.
Nousukiito päättyy kuitenkin tänä vuonna, sillä turkisten hinnat romahtivat tämän vuoden huutokaupoissa ja alan kannattavuus on siten heikentynyt.
”Minkkipuolella hinnan pitäisi nousta, jotta päästään kannattavalle tasolle. Ketuilla ollaan siinä rajalla”, sanoo Turkiseläinten kasvattajain liiton varatoiminnanjohtaja Hannu Kärjä.
Hän uskoo tilojen silti selviytyvän laskusuhdanteesta.
”Taloudellinen lähtöasema on niin hyvä, että elinkeino kestää suhdannemuutoksen, jos tuotantokustannukset seuraavat nahkan hintojen laskua. Rehun hinnan on laskettava.”
Alalla on talouskasvun vuosina investoitu. Kehitystyö näkyy myös siinä, että alalla työskentelevien henkilöiden määrä nousi vuonna 2013 lähes 5 000:een. Vielä vuonna 2008 turkisala työllisti noin 3 300 henkilöä.
Heikko taloustilanne rokottaa Kärjän mukaan eniten niitä tiloja, jotka ovat vastikään investoineet.
Turkisalan taloudellinen merkitys korostuu Pohjanmaalla, jossa turkistiloja on eniten.
Turkistuottajien lihavista vuosista on nautittu eniten Uudenkaarlepyyn kaupungissa. Siellä turkistuotanto toi viime vuonna kaupungin kassaan peräti viidesosan euroista. Ala tuotti pikkukaupungille verotuloja lähes 700 euroa asukasta kohden.
Myös monissa muissa Pohjanmaan kunnissa turkistarhauksella on suuri taloudellinen vaikutus. PTT vertaili turkiselinkeinon tuottamaa verokertymää kymmenessä kunnassa, joissa turkistarhoja on paljon. Turkialan verot muodostivat 6–12 prosenttia näiden kuntien verokertymistä.
Turkisalan suhdanteita pohditaan parhaillaan tiloilla, sillä siitokseen jätettävien naaraiden määrä päätetään näihin aikoihin.
”Turkistuotannon sopeutuminen suhdannemuutoksiin on kankeaa. Siihen on mahdollisuus vain kerran vuodessa toisin kuin esimerkiksi teollisuudessa, missä tuotantoa on helppo supistaa kannattavuuden mukaan vuodenajasta riippumatta”, Kärjä toteaa.
HANNA LENSU
Turkis-
tuottajien
lihavista vuosista
on nautittu eniten Uudenkaarlepyyn kaupungissa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
