Metsätyön kehittäjät synnyttivät koneiden kirjon
PÄLKÄNE (MT)
Ennen puun kaatoa sen ympärille tarvitaan kahden metrin laani, jolta metrinen hanki lapioidaan pois.
Lumilapioksi kelpaa justeeri, sillä metsätyömies kantaa mukanaan mahdollisimman vähän ylimääräistä.
Kun kahdelle kaatomiehelle on tilaa, kaato voi alkaa. Kaatolovi syntyy kirveellä, runko nitkutetaan parityönä poikki justeerilla.
”Jäisestä lumesta haet sen, katkot... se oli ihan älytöntä hommaa!” huudahtaa Seppo Ristamäki yleisölle.
Menneiden vuosikymmenten työtapoja ja -koneita esiteltiin Pälkäneen Rautajärvellä viikonloppuna Konesavotta kylmä kyyti -tapahtumassa.
Puun kaato ja siirto metsästä pois on niin raskasta työtä, että sen helpottamiseksi on tehty sukupolvien ajan töitä, pikkuhiljaa.
Työtapojen muutoksia on pitänyt edistää pakollakin, sillä tutuista tavoista ei malteta luopua. Vuonna 1904 Kainuun Sanomat kirjoitti, että puunostajat eivät enää hyväksy kirveskaatoa, Ristamäki kertoo.
Ristamäki näki nuoruudessaan vielä justeerien ja hevosten ajan. ”Meidän ikäpolvi oli, ettei metsään konetta voi tuoda.”
Mutta niin vain tuli koneidenkin vuoro. Ensin kaatoon, jossa moottorisahat yleistyivät, sitten ajoon.
Yksi traktori korvasi monta hevosta. Runkoja alettiin juontaa vaijerilla. Vaijerivinssit helpottivat myös kuormausta, kunnes ne puolestaan vaihtuivat hydrauliikkaan 60-luvun aikana.
Ei voi olla ajattelematta, että hydrauliikan tulo säästi lukuisia ihmishenkiä. Sen verran arvaamattoman näköistä touhu on, kun Tauno Piimäkorpi ja Tapani Alenius siirtelevät tukkeja ohjaksissaan David Brown -traktori ja iisalmelaisen Peltosalmen konepajan vinssi.
Puun kuorinta on siirtynyt kokonaan metsästä tehtaille. Ennen automatisointia metsätyöajasta puolet saattoi kulua kuorimapukkien äärellä.
Välillä käytettiin traktorivetoisia kuorintakoneita. Yrjö Lähdeaho esitteli naapurinsa jälkipolville säilömää vuoden ’62 mallia.
Yleisöä oli sekä läheltä että kaukaa. Varttuneemmalle väelle vanhat koneet ovat osa omia työmuistoja, nuoremmille ihmeellisiä kapistuksia, joillekin harrastus.
Petri Täyrönen Kuhmalahdelta tutustui menneisyyden metsätyöhön poikiensa Rasmuksen ja Hanneksen kanssa. Täyrönen tekee koneilla töitä ja huoltaa niitä ammatikseen.
”Olen itse ollut vinssaamassa isäni kanssa. Kun saa näitä vanhoja koneita katsella, näkee miten kehitys on mennyt eteenpäin. Joskus tuntuu että on kehitytty liikaakin. Näitä vehkeitä voi korjata kuka vaan jos on edes vähän taitoa.”
Rautajärvellä Vanha savotta -kauppaa pitävä hartsuherra Jouko Vilkman järjesti talvisen savottatapahtuman perheineen ja apureineen yhdettätoista kertaa.
Hän arvioi kävijöitä olleen yli 500, mutta tarkka määrä ei ole niin tärkeää. ”Panostamme tunnelmaan.”
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
