Hellan kulmilta Hyvän ruuanlähetyssaarnaajat
Kuopioon ilmestyi viime vuosikymmenen puolivälissä uusi ravintola. Ilman sen kummempia odotuksia, ennemminkin epäluuloisena, avasin sen ulko-oven eräänä syyskuisena tiistaina.
Sen jälkeen astuin samaan paikkaan sisään jokaisena päivänä samalla viikolla. Lauantaina keittiöstä ilmaantui kaksi kokinasuista ihmistä tiedustelemaan, että ”sä taidat vissiin tykätä meidän ruuista”.
Tykkäsinhän minä. Kuopion ruokakulttuuri oli vuosituhannen alussa surkeassa jamassa ja nuorella miehellä oli intoa syödä hyvin.
Kaupungista löytyi tuolloin Suomen paras muikkuravintola sekä yksi vakavampaan gastronomiaan vihkiytynyt kellariravintola. Muuten oltiin etnisen ruuan tai puolivillaisen kokkauksen kurimuksessa.
Uusi ravintola toi tuulahduksen siitä, mitä television ruokajumalat olivat saarnanneet jo Jaakko Kolmosen ajoista. Tuoreet, lähellä tuotetut, kauden mukaiset raaka-aineet vieläpä valmistettiin huolella.
On hupaisaa, että tarvittiin kahden helsinkiläisen ristiretki opettamaan savolaiset nauttimaan uudestaan omien maidensa hedelmistä, tai ylipäänsä hyvästä ruuasta.
Oma näkemykseni on puolueellinen, mutta luulisin Kuopiossa herätyn asiaan osin pariskunnan sinnikkään työn ansiosta. Ainakin oma suhteeni ruokaan, sen laatuun ja alkuperään mullistui. Ja kauppalasku kasvoi, kun innostuin kokkailemaan kotosalla entistä kunnianhimoisemmin.
Maakuntien ravintoloissa saatetaan toisinaan tarvita korkeampaa oppia. Ruuan lähetyssaarnaajat tosin pukeutuvat toivoakseni ennemmin pitkiin kalsareihin kuin hellekypärään.
Maailma on vääränään esimerkkejä siitä, että jos ruoka on tarpeeksi hyvää, asiakkaita kyllä löytyy sijainnista huolimatta. Maakuntakeskuksissa on tilaa, tarvitaan enää jääräpäisyyttä piisin ääreen.
aNTTI HIRSAHO
antti.hirsaho@
mt1.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
