simonkadulla Tuumitaan vielä pari viikkoa

Kuluneella viikolla hallitus joutui nostamaan pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johdolla ikävistä ikävimmät talouspäätökset, budjettileikkaukset ja veronkiristykset, yhteiseen keskusteluun.

Tiistaisten strategianeuvottelujen tulokset jäivät laihoiksi. Hallituspuolueet katsoivat parhaaksi olla järkyttämättä kansalaisia talouden sopeutustoimien määristä.

Talouspäätöksiä siirrettiin muutamalla viikolla, sillä verukkeella, että valtiovarainministeriön tuore suhdanne-ennuste valmistuu.

Päätöksenteon lammasmaisuus kertoo hallituksen huonosta yhteispelistä. Voikin perustellusti kysyä, miten kokoomus ja SDP ylipäätänsä ovat päätyneet yhteiseen hallitukseen.

Kokoomuksessa hallituksen kivireen vetäminen alkaa tuntua hartioissa.

Kyydissä on vielä demarien kovaluu valtiovarainministeri Jutta Urpilainen. Vakuusristiretki Kreikkaan osoitti, ettei Urpilaisen ajattelutapa tunne peruutusvaihdetta.

Maaliskuun lopulla pidettävästä kehysriihestä on tätä vauhtia tulossa hallituspuolueiden keskinäinen mittelö, hallitusneuvottelut osa II.

Budjettileikkauksiin ei kenelläkään ole valmiutta. Poliittisesti sisäsiistein keino säästää on jäädyttää valtionmenojen lakisääteiset tasokorotukset.

Uusilla veroillakaan ei taloutta pian pelasteta. SDP pitää itsepäisesti kiinni siitä, ettei arvonlisäveroa kiristetä.

Kokoomus taas härnää syvältä asemistaan kumppaniaan alv-vaateilla. Eikä samalla suostu nostamaan työn verotusta.

Eduskunnassa kuultiin tiistaina puhemaraton. Kreikka-keskustelun kuluessa pidettiin 145 puheenvuoroa – runsaan seitsemän tunnin ajan.

Aihe oli edustajille entuudestaan niin tuttu, että lehtereillä saattoi odottaa oivia retorisia vetoja.

Niitä toki kuultiinkin, ja väittely viihdytti. Sitä hyvin kuvasi edustaja Pentti Kettunen (ps.), joka oikein ääneen ihmetteli, kenen asioita hänet on eduskuntaan valittu hoitamaan, suomalaisten vai kreikkalaisten.

Perussuomalaiset etunenässä pääsivät toteuttamaan vaaliohjelmaansa. Kreikan lainapaketille ei sympatioita herunut.

Mielipidemittauksissa perussuomalaisten ohi pinkonut keskusta osoitti, että tukipakettiepäilyt ovat pesiytymässä puolueen sisälle. Harva kepuedustaja muisteli, että aiemman pääministeri Mari Kiviniemen (kesk.) aikana EU-politiikan linja oli toinen.

Hallituspuolueilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin esitellä Suomen laina-apu sille sopivin perustein. Samanlaisia argumentteja euroapujen puolesta on kuultu salissa jo edellisten hallitusten aikana.

Väittelyn kovuutta kuvasi Timo Soinin (ps.) letku irti -ilmaisu. Perussuomalaisten ja keskustan mittalasi on niin täynnä, että puolueet irrottaisivat tilaisuuden tulleen Kreikan irti euroalueen hengityskoneesta.

Mutta eihän hallitus tämäkään Kreikka-keskustelun jälkeen kaatunut. Luottamuksesta äänestettiin, mutta sitä riitti.

Valtiollinen glamour piristänee pinttyneemmänkin tasavaltaisen mieltä sydäntalven päättyessä.

Herra palasi totisesti Linnaan, kun Tasavallan Presidentti vaihtui Suomessa.

Kuinka moni piti yllättävänä, että torstaina eduskunnan puhemiesaitiossa juhlallisen vakuutuksen lausui juuri Sauli Väinämö Niinistö (ent. kok.)?

Uuden aikakauden alkaessa valtiopäämiehen rooli muuttuu, kun valta kapenee. Suomalaisten usko vahvaan presidenttiin ei sen sijaan horju.

Presidentti-instituution muodolliseen asemaan tai ulkoisiin vallan merkkeihin ei puututa.

Presidentille jäävät edelleen muhkeat ja mukavat työsuhde-edut, kuten verovapaa työkorvaus, oma linna, edustusasunto, kesäasunto, panssari-Mersu ja sopivasti ulkomaanmatkapäiviä.

Virkaanastujaispäivän seremoniat osoittivat pääkaupungissa, että korvikekuninkaan kaipuu Suomessa on vahva.

Linnan edustalle kerääntyneet suomalaiset ottivat uuden presidenttiparin mielihyvin vastaan. Ja mikseivät ottaisi?

Presidentin ympärille rakennettavat seremoniat tuovat prinsessavauvoja tai kuninkaallisia häitä kaipaaville jotain lohtua. Näin säilyvät Suomessa pienet jäänteet entisaikojen monarkian tai tsarismin hohdokkuuksista.

JANNE IMPIÖ

Avaa artikkelin PDF