Suomettunutta ydinenergiaa
Jälleen kerran sain vastinetta lehtenne kestotilaukselle. Kuitenkin selkänahassa kirvelee hiukkasen päätoimittaja Lauri Kontron tämänkin kertainen (MT 19.9.) puolueeni ruoskiminen. Jotenkin noista kirjoituksista välittyy ajatus, että kirjoittaja yrittää vain kärjistetysti peilata kuvitteellisten lukijoidensa mielipiteitä aliarvioiden ne joskus todella pahoin.
Tällä kertaa aiheena oli hallituksen ydinvoimapäätös, joka mahdollistaisi venäläisen yhtiön rakentaa reaktori Pyhäjoelle. Tämä päätös oli vastoin hallitusohjelmaa ja lupauksen pettämisen takia me vihreät päätimme lähteä hallituksesta.
Samassa yhteydessä puheenjohtaja Ville Niinistö käytti antamassaan haastattelussa sanaa suomettuminen viitaten laitetoimittajan kotimaahan. Tuo sana sähköisti monia.
Lauri Kontro kolumnissaan tiesi jopa, että kaikki muut puolueet muistavat vielä pitkään tässä maassa tuon julmetusti loukkaavan ilmaisun esilletuomisen. Itse painottaisin tuota ”tässä maassa”, koska muuallahan tuo saa aikaan nyökyttelyä.
Olen jo aikaisemminkin tuonut julki, että turpeesta luopuminen energiatilanteessamme ei ole järkevää, mutta meitä vihreitä on turha syyttää turpeen veron korottamisen ja hakkeen tuen alenemisen riippuvuussuhteesta. Sen sai aikaan fosforivarantomme myynnistä vastaava taho.
Emme ole voineet mitään liuskekaasun lisääntymiselle ja siitä johtuneelle kivihiilen hinnan tippumiselle eikä Ukrainan kriisikään saati päästöoikeuksien ilmaisuus johdu meistä.
Olemme olleet uusiutuvien lisäksi myös mahdollistamassa fossiilista polttoainetta. Vasta tehty päätös varmistaa kolmen nesteytetyn maakaasu- eli LNG-terminaalin rakentamisen maahamme. Niistä Tornion satamaan voisi kuvitella jopa Norjan kaasun tuontiputkea.
Edellisellä kerralla, jolloin saksalaiset olivat Pyhäjoen hankkeessa mukana, hävisimme eduskuntaäänestyksessä ”reilulla pelillä”. Ei ollut mitään ohjelmasopimuksia ydinvoiman suhteen, joten yhteistyötä hallituksessa oli silloin helppo jatkaa.
Nyt vastustajamme vetoavat tuolloiseen ja väittävät meitä pelureiksi. Venäjän tilanne on mikä on, mutta onhan meillä olemassa kuitenkin turvanamme laajentunut kotimaisuuskäsite. Elinkeinoministeri Vapaavuorihan toi kolmekymmentä uutta valtiota tuohon ryhmään EU- ja Eta-maiden myötä. Tämä tietenkin toki vain talouspuolella.
Turvallisuuspolitiikka on eri taiteilun laji ja siihen liittyy muun muassa Nato ja myös energia monellakin tavalla. Vähemmälle huomiolla on jäänyt siirtomahdollisuuden laajentaminen kaksisuuntaiseksi Venäjän kanssa. Tuo tapahtui aivan vasta ja sen avulla Rosatom voi viedä Suomessa valmistamaansa sähköä Venäjälle.
Eihän tuo skenaario kovin kauniilta tunnu; tehdään oma laitos ulkomaille, lopputuote tuodaan kotimaahan ja huippuvaarallisesta jätteestä ei tarvitse välittää!?
Aimo Piirainen
(vihr.)
Ylivieska
Emme ole
voineet mitään liuskekaasun lisääntymiselle ja siitä johtuneelle
kivihiilen hinnan tippumiselle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
