Taimikon heinäys nopeutuu uudella työkalulla
SYSMÄ (MT)
”Terve tyytymättömyys on kehityksen ensimmäinen ehto. Sitten ei vaadita kuin ajatteluelin töihin ja näppäryyttä sormiin”, sanoo Tauno Holappa.
Sysmäläinen metsänomistaja, rakennustyön opettajan ammatista eläkkeelle jäänyt mies oli tyytymätön viikatteeseen ja muihin tarjolla oleviin ”isoisän aikaisiin” taimikonheinäysvälineisiin. Niinpä hän kehitti itse paremman.
Väline muistuttaa ensi näkemältä jonkinlaista haraa. Varren päähän on kiinnitetty teroitettu metallinpala, josta erkanee viisi loivasti kaareutuvaa piikkiä.
Ensin pelastettava taimi etsitään heinikon seasta. Pitkän varren ja haravamaisen terän avulla kasvustoa voi helposti taivutella.
Itse heinäys sujuu ripeillä, kehosta pois päin työntävillä liikkeillä. Työkalu ei tylsy helposti. Jos sattuu osumaan kiveen tai maahan, piikit ottavat iskun vastaan.
Heinät ja aivan pienet puunvesat katkeavat helposti, sentin vahvuinen vesa alkaa olla liikaa.
Uusi työkalu on herättänyt kiinnostusta. Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistys on kirjoittanut siitä verkkosivuillaan. Sitä on kokeillut myös Työtehoseuran tutkija Arto Mutikainen. Mutikainen piti Metsälehden haastattelussa Holapan työkalua parhaana kokeilemistaan heinäystyökaluista.
Keksijä itsekään ei vaihtaisi mihinkään muuhun välineeseen.
”Minun hermot eivät kestä viikatteella heinäämistä. Taimia sai kierrellä kuin kissa kuumaa puuroa, ja panin niin monta tainta pilalle.”
Heinäystyökalu ei ole jäänyt ainoaksi Holapan taimikonhoitokeksinnöksi.
Työkaluvarastosta löytyy metalliputkesta taivutettu, omatekoinen moottorisahan kaatokahva, joka on kuulemma niin mukava, että sillä jaksaa sahata 14 tunnin rupeaman.
Kun sahan laskee kahvojen varaan maahan, se seisoo valmiiksi viilausasennossa.
Holappa on peukaloinut myös raivaussahaansa taimia säästäväksi. Hänen mallissaan terä pääsee leikkaamaan vain eteenpäin. Toimintasäde pienenee, mutta vastapainoksi taimet säästyvät varmasti vahinko-osumilta.
Kaupasta Holapan keksimiä työkaluja ei saa, ei ainakaan vielä.
Keksijä on tottunut epäluuloon ja vähättelyyn.
”Soitin Stihlille raivaussahahommasta. Eivät kiinnostuneet. Pitäisi edes tutkia asia ja sitten vasta hylätä.”
Tie prototyypistä sarjatuotantoon on vaikea. Pientä sarjaa ei kannata teettää, koska silloin jo materiaaleista pyydetään niin kovia hintoja, että valmiista työkalusta tulisi aivan liian kallis.
Heinäystyökalu on sentään poikinut yhteydenottoja.
Holappa ei itse halua yrittäjäksi ikänsä vuoksi. Häntä ei haittaisi, vaikka joku muu hyötyisi lopulta työkalun myynnistä.
”Olen sen verran patriootti, se olisi Suomen etu. Hoitamatonta metsää on niin paljon.”
Holapan mielestä metsänhoitoyhdistykset voisivat kannustaa uuden, työtä nopeuttavan laitteen avulla metsänomistajia taimikonhoitoon.
Hän arvelee, että työtavat kehittyisivät yleensäkin paremmiksi, jos uskallettaisiin kyseenalaistaa sen sijaan, että toistetaan loputtomiin kerran opittua. Hyvät ideat jäävät pimentoon, ellei niitä tuo rohkeasti esiin.
”Monelta puuttuu uskallus. On pelko joutua naurunalaiseksi. Minä ajattelen, että mitäs sitten, nauru on iloinen asia.”
HENRIK SCHÄFER
Monelta
puuttuu
uskallus. On pelko joutua naurun-
alaiseksi. Minä
ajattelen, että
mitäs sitten, nauru on iloinen asia.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
