Arla Ingman haluaa lisää suomalaista maitoa
Arla Ingmanin toimitusjohtajan Reijo Kiskolan mukaan suomalainen kuluttaja haluaa ainakin tietyt tuotteet kotimaisesta maidosta. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoArla Ingman kärsii raaka-ainepulasta. Yhtiön tuotanto kasvaa, ja samalla Suomesta on saatavilla entistä vähemmän maitoa. Yhtiö haluaakin nyt ostaa lisää maitoa kotimaisilta tuottajilta.
Enimmillään yhtiö on käyttänyt puolet Valiolle asetetusta 185 miljoonan litran myyntivelvoitteesta. Nyt osuus on pienentynyt, sillä Valion maidolle on muitakin ottajia, Arla Ingmanin toimitusjohtaja Reijo Kiskola kertoo.
”Tiedostamme hyvin, että suomalainen kuluttaja haluaa ainakin tietyt tuotteet kotimaisesta raaka-aineesta. Esimerkiksi nestemaidoissa ruotsalainen maito on saanut vain kovin pienen jalansijan.”
Arla Ingman tuo maitoa Ruotsista 40–50 miljoonaa litraa vuodessa. Osa siitä myydään purkitettuna, osa käytetään muussa jalostuksessa, muun muassa jugurteissa.
Lisämaitoa halutaan Kiskolan mukaan ensisijaisesti yhtiön nykyisiltä tuottajilta.
”Haluamme turvata kotimaisen raaka-aineen saannin ja olla varteenotettava vaihtoehto suomalaisille maidontuottajille, mutta mitään aggressiivisia pyrkimyksiä uusien tuottajien löytämiseksi meillä ei ole.”
Yhtiö on satsannut kotimaiseen maitoketjuun palkkaamalla hankintaan keskittyvän johtajan. Toimessa aloitti noin kuukausi sitten aiemmin tuottajajärjestö MTK:n maitoasiamiehenä työskennellyt Sami Kilpeläinen.
Hankintajohtajan tavoitteena on varmistaa maidon saantia muun muassa jarruttamalla tuottajien luopumisintoa, kannustamalla investointeihin sekä kehittämällä tuotantoa yhteistyössä tilan ja meijerin kanssa.
Kilpeläinen ei pidä hyppäystä maidontuottajien edunvalvonnasta ulkomaisomisteiseen yritykseen suurena.
”Se motivoi, että yrityksellä on vahva sitoutuminen kotimaiseen raaka-aineeseen ja yhteistyöhön suomalaistuottajien kanssa. Teinhän töitä näiden samojen tuottajien kanssa aiemminkin”, hän muistuttaa.
”Tehtäväkenttäni on toimia nimenomaan yhteistyömeijereiden ja heidän tuottajiensa kanssa. Pääsen vastaamaan heidän tarpeisiinsa nyt vain aiempaa yksilöidymmin.”
Kilpeläinen pitää hyvänä lähtökohtana, että tuottajahinta ryhmässä on ollut 1,5 senttiä maan keskiarvohinnan yläpuolella. Tuottajalle tilityshinnoittelu on olennaista, mutta myös palvelujen puolella on paljon tehtävissä.
Esimerkki tuotannon kehittämisen täsmätoimista löytyy rehuista. Viljan hinnan raju lasku avaa tiloille uudenlaisen tavan arvioida tuotannon taloudellista optimointia nimenomaan maitotuoton ja rehukustannuksen kautta, hän arvioi.
”Ruokinnan suunnitteluun on syytä panostaa juuri nyt. Tämän vuoksi olemme päättäneet tukea ruokintasuunnitelmien tekoa 50 prosentilla 250 euroon asti. Ammattilaisen analyysin turvin rehukauppoja tekevä voi arvioida oman rehun hinnoittelua.”
Pienessä yhtiössä on notkeutta reagoida tilojen arkipäivän tarpeisiin. ”Tunnemme kaikki tuottajamme”, Kilpeläinen muistuttaa.
”Taustalla olevalla suurella kansainvälisellä yrityksellä on tilatason osaamista esimerkiksi investoinneista, jota voitaneen hyödyntää jatkossa myös täällä Suomessa.”
TIINA TAIPALE
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
