Lämmönkeruuputket voi sijoittaa myös vaakatasoon

Lämmönkeruuta varten putken voi upottaa auraussyvyyden alapuolelle peltomaahan. Suomessa on tarkat kartat salaojituksista, joten niiden putkistoon ei ole vaaraa törmätä. Lauri Lehtinen Kuva: Viestilehtien arkisto

Kun maalämmön hyödyntäminen aloitettiin, putkisto kaivettiin yleensä vaakatasoon maahan. Virheitäkin tehtiin ja putket asennettiin usein liian syvälle. Nykyisin yleensä porataan kallioon reikä, josta maahan varastoitunut auringon lämpö nostetaan tupaa lämmittämään.

Vaakatasoon sijoitettu putkisto on kuitenkin monessa tapauksessa kustannuksiltaan edullisempi. Sitä se on varsinkin silloin, kun tontilla on tilaa ja kallio sijaitsee syvällä. Usein tämän tyyppiset paikat sijaitsevat maaseudun haja-asutusalueella.

Mikäli peruskallion päällä on useita kymmeniä metrejä maata, reiän poraaminen on kalliimpaa. Pehmeän maan läpi porataan teräsputkella, jotta maa-aines ei vyöryisi porareikään. Vahvaseinäinen teräsputki jää kaivoon pysyvästi tukemaan maaporausosuutta.

Maaporaus on tyypillisesti kolme kertaa kalliimpaa kuin kallioon poraus, koska kallioon porattaessa ei tarvita teräsputkea.

”Joillakin seuduilla kiinteä kallio on hyvinkin syvällä, joten maalämmön keruuputkisto kannattaa sijoittaa vaakasuuntaisesti maahan”, sanoo toimitusjohtaja Johan Holma Senera Oy:stä. Yritys rakentaa maalämpöjärjestelmiä koko Suomeen. Vuonna 2012 se toteutti noin 600 kohdetta.

Holma kertoo, että useissa tapauksissa peruskallion päällä oleva maa-aineskerros saattaa olla hyvin paksu, jopa yli 50 metriä.

Tällaisia alueita on muun muassa Kymenlaaksossa, Kanta-Hämeen jokivarsilla sekä Etelä - ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Erityisesti savimaa suosii maaputkistoa, sillä kostean savimaan lämmönjohtavuus on varsin hyvä.

Holma kertoo, että lämmönkeruuputkiston asennusauralla pintamaahan upotettu keruupiiri on karkeasti ottaen viidenneksen halvempi kuin kallioon porattu energiakaivo. Hintaeroon vaikuttaa muiden muassa peruskallion päällä olevan maakerroksen paksuus.

Savimaassa keruuputkiston pituus on hieman pidempi kuin peruskalliossa olevassa lämpökaivossa.

200 metriä syvässä kaivossa on 400 metriä keruuputkea. Maahan sitä tarvitaan noin 600 metriä, jolloin 1,20 metrin välein asennettu lämmönkeruuputkisto vaatii osapuilleen 800 neliömetriä pinta-alaa – ei siis kovin paljon.

Lämmönkeruuputkiston asennusauralla putkiston asentaminen vie tavallisesti yhden tai kaksi työpäivää omakotitalokohteissa. Kivinen maa ja sateen liukastama pinta saattavat hidastaa työtä.

Uusiin taloihin maalämpö on luonnollinen ratkaisu, sillä se on käyttökustannuksiltaan edullinen ja käytössä vaivaton. Vanhoissa vesikeskuslämmitteisissä kohteissa sillä voi korvata öljy- ja puukattilan sekä yösähkövaraajan.

Esimerkiksi puulämmitteisessä kohteessa kattilan voi myös jättää maalämmön rinnalle. Silloin maalämpö pitää peruslämmön päällä vaikkapa lomamatkan aikana. Klapeja voi polttaa oman halun ja ehtimisen mukaan.

LAURI LEHTINEN

Avaa artikkelin PDF