Kolareissa menehtyy4 000 poroa vuodessa

Markku Vuorikari Eniten porokolareita sattuu Muonion, Poikajärven, Pyhä-Kallion ja Pudasjärven paliskuntien alueella. Kuva: Viestilehtien arkisto

Liikenteessä kuolee keskimäärin 4 000 poroa joka vuosi, riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (Rktl) raportoi.

Vuosina 2005–11 liikenteessä kuoli yli 28 000 poroa. Vuotuinen menetys on noin 15 miljoonaa euroa, koko teurastuoton verran, Rktl:n erikoistutkija Mauri Nieminen laskee.

Puolet porokolareista sattuu 15 paliskunnan alueella. Pahimmat porokolaripaliskunnat ovat Muonio, Poikajärvi, Pyhä-Kallio ja Pudasjärvi.

Pahin porokolaripäivä on perjantai. Poroja kuolee liikenteessä eniten marras–joulukuussa kello 16–17, liukkaalla ja pimeällä.

Paljon poroja jää autojen alle myös räkkäaikaan heinä–elokuussa.

Suurin osa porokolareita sattuu vilkkaimmin liikennöidyillä teillä.

Niemisen mukaan yksi syy kolareihin on porojen kesyyntyminen. Se alkaa maasto- tai tarharuokinnasta.

Kesyt porot hakeutuvat tarhojen ja ruokintapaikkojen lähelle jo syksyllä, viimeistään alkutalvella. Ne eivät pelkää autoja ja jäävät niiden alle.

Liukkauden torjumiseksi tielle levitetty suola houkuttaa poroja. Nieminen suosittaa suolauksen vähentämistä ja pahanmakuisten karvasaineiden (esimerkiksi CMA) käyttämistä suolan seassa.

Poroista pitää varoittaa autoilijoita nykyistä paremmin. Pahimmilla tieosuuksilla pitäisi kokeilla aktiivisia liikennemerkkejä, jotka varoittavat tehostetusti silloin, kun poroja on tiealueella.

Ulkomaalaisille autoilijoille ja turisteille pitäisi antaa lisää tietoa kolarivaarasta ja poroista liikenteessä.

Pahimmilla tieosuuksilla tulisi laskea nopeuksia ja myös valvoa niiden noudattamista, Nieminen sanoo.

Tienvarsien raivausta olisi jatkettava. Teiden läheiset pellot ja soramontut pitäisi aidata.

Porotarhat pitää siirtää kauemmaksi isoista teistä. Maastoruokintaa ei tulisi harjoittaa kilometriä lähempänä vilkkaita teitä.

Poroerotuksista lähellä tietä pitäisi varoittaa. Erotuksen jälkeen eloporot pitäisi viedä laitumille.

Kolaripaliskuntien arvokkaille siitosporoille pitäisi laittaa kaulaan värikkäät heijastinpannat.

Nieminen perää omavastuuta myös poronomistajilta. Porokolarien vähentäminen onnistuu vain yhteistyöllä.

REIJO VESTERINEN

Avaa artikkelin PDF