väitös Kalastuksen päätöksenteko loitontuu
Suomessa kalastuksen hallinta on murroksessa. Ammattikalastajien määrä on vähentynyt ja huomio on virkistyskäytössä sekä kalakantojen ja eläinten suojelussa.
Kalastuksen hallintaan liittyvä päätöksenteko loitontuu kalavesien ääreltä kansalliselle ja kansainväliselle tasolle.
”Kalastuselinkeinon ja kalavesien hallinnan keskeinen haaste on, kuinka sovitetaan yhteen yhä monimuotoisemmiksi käyneet tarpeet ja arvot”, toteaa yhteiskuntatieteiden maisteri Pekka Salmi Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan.
Salmi työskentelee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella.
Vaikka osa Suomen kalatalouden päätöksistä tehdään yhä paikallisesti, päätöksentekojärjestelmä on muuttunut keskusjohtoisempaan ja tiedeperustaisempaan suuntaan.
Kalastuspolitiikan tutkijat tarjoavat yhteishallinnan mallia kalatalouden kriisien ja ilkeiden ongelmien lieventämiseksi. Tärkeä tavoite on palauttaa kosketus kalavesille, todetaan väitöstutkimuksessa.
Usein päätöksentekijät ratkovat ongelmia, jotka muodostavat toisiinsa kietoutuvan vyyhdin.
Esimerkiksi suojellut merimetsot ja harmaahylkeet aiheuttavat rannikkomme kalastajille kannattavuusongelmia.
Kalastajille aiheutuneiden tappioiden ohella pirstoutunut kalaveden omistusjärjestelmä vaikeuttaa kalastajien mahdollisuuksia siirtyä haitta-alueelta kalaisammille pyyntipaikoille.
Merimetsojen ja harmaahylkeiden aiheuttamassa ongelmassa onkin piirteitä niin sanotusta ilkeästä ongelmasta. Saatavilla olevat tiedot ovat epätäydellisiä ja ristiriitaisia, havaitut ongelmat kytkeytyvät muihin ongelmiin ja pulpahtavat esiin yhä uudelleen.
Salmen mukaan alueelliset hylje- ja merimetsoneuvottelukunnat ovat hyvä esimerkki kalatalous- ja ympäristösektorien rajat ylittävästä yhteistyöstä.
Hän tarkastelee väitöskirjassaan suomalaisen kalastuksen päätöksenteon muutoksia ja keskeisiä haasteita.
MT
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
