Helppo energia vie harhaan
Kevättalvi on sopivaa aikaa polttopuiden tekoon, koska puu kuivuu hyvin ulkosalla. Lähikuukausien ajan haihdunta todennäköisesti ylittää sadannan.
Polttopuiden teko seuraavaa talvea varten on mukavaa ja hyödyllistä puuhaa. Kaksintaistelu oksaisen koivunkänkkänän kanssa tekee kouriin ja vähän joka paikkaan tuntuvalla tavalla selväksi, mitä se energia on.
Joka watti kulkee käsien kautta. Vieläpä moneen kertaan: metsästä pihalle, sieltä halkomapölkylle, edelleen liiteriin, taloon sisälle ja lopulta tulisijaan. Ai niin, ja tuhkat pitää vielä kantaa ulos. Kyllä ei tule takkatuli töpselistä!
Silti olen päässyt hyvin helpolla: tänä talvena oli aika kaataa pihalla ja tienvierustan sähkölinjan alla kasvavaa puustoa. Kaadosta huolehti osin verkkoyhtiö. Yksi runsaasti voimia vaativa vaihe, kuljetus metsästä pihaan, jäi kokonaan pois. Karsin ja katkon moottorisahalla, aikamoista huijausta sekin verrattuna käsisahan käyttöön.
Kerrostaloeläjällä käsitykset energiasta hämärtyvät helposti. Lämpö ilmestyy patteriin tai lattian alle ties mistä putkesta, ja se maksetaan yleensä osana taloyhtiön vastiketta. Väänsipä termostaatin kuinka täysille tahansa, lämmön lisääminen aiheuttaa vaivaa vain pienen ranneliikkeen verran. Tavallisesti lasku tasataan kaikkien asukkaiden kesken, mikä ei motivoi ajattelemaan kulutusta.
On myös helppo ajatella, että kaikenlaiset palvelut olisivat aineettomia hyödykkeitä. Kuitenkin jokainen koulu, terveyskeskus, teatteri ja kioski pitää lämmittää. Suhtautuminen energiaan on hyvä esimerkki yhteiskuntamme ekologisten ongelmien syistä: kun mikään ei ole muistuttamassa aineellisista reunaehdoista, on houkuttelevaa unohtaa ne kokonaan.
Helppo energia viettelee paitsi arjessa myös koko valtakunnassa.
Vuosikaudet on kauhisteltu Suomen riippuvuutta sähkön tuonnista. Viime vuonna tuonti kattoi yli 20 prosenttia kulutuksesta. Tarkkaan ottaen sähköä ei ole tuotu, koska olisi ollut pakko, vaan siitä syystä, että tuonti on ollut edullisempaa kuin kotimaisen tuotannon lisääminen.
Tuontisähkö on halpaa, koska Ruotsissa ja Norjassa riittää vesivoimaa. Lauhat talvet ja teollisuuden hiipuminen ovat entisestään laskeneet hintaa. Lisäksi tuulisähkön osuus on noussut ripeästi. Sen suurmaita Pohjolassa ovat Tanska ja Ruotsi. Tuulivoima on tuotantokustannuksiltaan lähes ilmaista, mutta rakentaminen vaatii yhteiskunnan tukea.
Sähkön tuonti on alkanut kääntyä todelliseksi tuontiriippuvuudeksi, kun harvakseltaan talvipakkasilla tarvittuja hiili- ja kaasuvoimaloita suljetaan kannattamattomina. Fortum päätti viime vuonna ajaa alas voimaloita Inkoossa, Pohjolan Voima purkaa voimalaa Kotkassa. Uutta kapasiteettia ei synny hetkessä.
Lisäydinvoiman piti taata edullinen, kotimainen sähkö, mutta Olkiluodon kolmosreaktorihan valmistuu tunnetusti aina kolmen vuoden kuluttua.
Tilanne on vähän kuin havahtuisi polttopuiden tarpeeseen vasta syksyn koittaessa. Vaikka kuinka aloittaisi rehkimisen, ei auta, kun tuore puu ei millään ehdi kuivua ajoissa. On siis pakko ostaa vieraalta.
Tuontisähkö on jopa niin halpaa, että joidenkin arvioiden mukaan Fennovoiman uuden ydinvoimalan kannattavuus on uhattuna. Saa ollakin aika noitatohtori, jos rakentaa uuden voimalan tuottamaan kannattavasti sähköä nykyisin tavalliseen pörssihintaan, kolme senttiä kilowattitunti. Hyvä jos polttopuutakaan saa noin edullisesti. Kuivina koivuklapeina hinta vastaisi 50 euroa pinokuutiometriltä.
Mitä siis pitäisi tehdä, kun naapurimaissa poljetaan sähkön hintaa tuulivoiman voimin? Osin Suomi on päättänyt lähteä kisaan mukaan. Vuoteen 2020 mennessä tuulivoiman määrä moninkertaistuu. Kaavailtu 2 500 megawatin kapasiteetti on kuitenkin vielä vaatimatonta Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna.
Jospa vaan hyväksytään tilanne? Antaa ruotsalaisten ja tanskalaisten maksaa tuulitukiaisia, ja nautitaan me täällä halvasta ekosähköstä. Toivotaan, että merikaapelit eivät katkea, ainakaan ennen kuin Olkiluodossa on valmista. Ja vaikka katkeaisivat, puulämmittäjä sanoo soromnoo – pökköä pesään vaan ja lämmintä riittää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
