vierasyliö Lähiruuan kysyntään pitää vastata

Paikallisuus ja paikallinen ruoka koetaan Suomessa

kiinnostaviksi. Kuluttajat

arvostavat sellaisia tuotteita

ja palveluita, joihin he voivat yhdistää alkuperän tuntemuksen ja tuottajan tuttuuden.

Erityisesti kesäkautena

erilaiset sesonkituotteet

hankitaan perheiden kesäpaikkojen läheisiltä tuottaja- ja myyntitoreilta tai kauppapaikoilta.

Paikallisuutta omissa tuotteissaan korostavan yrittäjän näkökulmasta viime vuosien yhteiskunnallinen keskustelu

ja vahvat poliittiset kasvutavoitteet sekä myönteinen yritystoiminnan kehittämisilmapiiri antavat mahdollisuuksia myös yrityksen kasvustrategiaan.

Lähiruuan kasvavaan

kysyntään vastaaminen

edellyttää lähiruuan tarjonnan kasvua.

Lähiruoka tarjoaa viljelijöille mahdollisuuden erottua massatuotannosta ja pyrkiä parantamaan kannattavuutta

tuottamalla korkealaatuisia tuotteita paikallisille markkinoille.

Lähiruokamarkkinoiden kasvun tiellä on kuitenkin myös esteitä ja rajoitteita.

Lähiruuan tuottajaksi

ryhtyminen edellyttää usein viljelijältä uusia toimintoja

ja ajattelutapaa. Ennen lähiruuan tuottajaksi ryhtymistä viljelijän tulee laaja-alaisesti arvioida toimintansa uudistusta ja erityisesti tuotteidensa

markkinointistrategiaa.

Myös yritystoiminnan

kannalta tärkeät yhteistyökuviot tarjontaketjun sisällä

vaativat usein kehittämistä. Lähiruuan tarjontaketjun

osapuolia tuottajan lisäksi

ovat muun muassa rehu- ja lannoiteteollisuus, tuotteiden jatkojalostajat, tuotantoa ja jatkojalostusta palvelevat alat, vähittäiskauppa, ravintolapalvelut sekä kuluttajat.

Kesällä 2012 tehdyn puhelinhaastattelu- ja internetkyselyn perusteella yritystoiminnan kehittämisen suurimpina

esteinä nähtiin ajanpuute, lainsäädännön vaatimukset sekä yrityksen sijainti ja

etäisyydet myyntipaikoista.

Hektisyyttä toimintaan

tuo yritystoiminnan kokonaisvaltaisuus. Tuotannon ja

tuotteen hallitsemisen lisäksi

muun muassa markkinointi, tuotekehitys ja lainsäädännön vaatimukset vievät oman

aikansa.

Lainsäädännön kokivat

erityisen haastaviksi yritykset, jotka tuottivat meijerituotteita ja lihajalosteita. Myös lainsäädännön mukaisissa käytännön toimintatavoissa koettiin

epävarmuutta siitä, mikä on riittävä taso määräysten

noudattamiselle.

Pitkä etäisyys myyntipisteille ja myynnin sesonkiluonteisuus koettiin myös haastaviksi. Samoin haja-

asutusalueella sijaitsevat

yritykset kokivat uusien

asiakkaiden löytämisen omalta toiminta-alueeltaan vaikeaksi.

Suoramyynti, lähiruokamyyntipiste ja keskusliike

olivat yrittäjien käyttämät pääasialliset myyntikanavat.

Omaan osaamiseensa yrittäjät suhtautuvat luottavaisesti, eikä sitä juurikaan nähty toiminnan kannalta rajoittavana tekijänä. Myöskään pitkäaikaisten

asiakassuhteiden puute ei

näyttäytynyt esteenä.

Vastanneista melkein 90 prosenttia näki, että yritystoiminnalle on jatkaja, eli

toiminnan jatkuvuus nähtiin siten turvattuna.

Paikallista kilpailutilannetta eivät yrittäjät koe toimintaansa

rajoittavana. Noin neljännes vastaajista kokee työvoiman saannin, rahoituksen järjestämisen ja markkinointikanavien löytämisen esteenä.

Yli 80 prosentilla vastaajista

on yhteistyötä muiden alalla

toimivien yritysten kanssa. Yhteistyö koskee erityisesti tuotannollista ja markkinoinnillista yhteistyötä, esimerkiksi yhteismyynnin järjestämistä.

Yhteismyyntipisteitä muiden yrittäjien kanssa on vastaajista neljäsosalla. Noin puolet

vastaajista on joutunut kieltäytymään yhteistyöstä, lähinnä resurssien puutteen vuoksi.

Yrityksiltä kysyttiin myös

tämänhetkisen toiminnan

kehittämisen suuntia. Yli 60 prosenttia yrityksistä pyrkii kasvamaan avautuvien mahdollisuuksien mukaan. Lisäkasvu

vaatisi usein kuitenkin lisätyövoiman palkkaamista, ja sen hankkimisen kynnys koetaan

korkeaksi.

Puolet yrityksistä ilmoitti työvoiman tarpeensa kuitenkin

lisääntyvän seuraavien viiden

vuoden aikana. Vain yksi yritys ilmoitti työvoiman tarpeensa vähenevän.

Voimakkaasti kasvuhakuiseksi tai ilman kasvutavoitteita

olevaksi ilmoittautui vain muutama yritys. Neljäsosa

yrityksistä pyrkii säilyttämään nykyisen asemansa.

Yrityksistä noin 60 prosenttia näki nykyisten tuotteiden tuotannon lisäämisen

tärkeimpänä yksittäisenä

keinona yritystoiminnan

laajentamiseen.

Yli puolet yrityksistä ilmoitti

yritystoiminnan laajentamiseen myös yhdistelmiä kysytyistä keinoista eli nykyisen tuotannon lisäämisen lisäksi uusien tuotteiden kehittämisen, yhteistyön lisäämisen muiden yritysten kanssa ja tuotteiden jalostusasteen noston.

Viime aikoina lähiruokakeskustelussa on noussut

esiin tuotteiden kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus. Tuottajien mielestä ostajia

on vaikea löytää, ja samanaikaisesti ostajat harmittelevat, miten vaikeaa on löytää

paikallinen tavarantoimittaja.

Tällaisia viitteitä antaa myös tutkimus. Yrityksen

sijainti ja asiakkuuksien lisääminen koetaan ongelmaksi.

Laajemmalla yritysten välisellä yhteistyöllä edistettäisiin tuottajien vahvempaa esilläoloa ja näkyvämpää markkinointia. Yksittäisen tuottajan

volyymi ei usein riitä kattamaan

esimerkiksi kunnallisten

ruokapalveluiden tarvetta, mutta muutaman tuottajan yhdistäessä voimavaransa

uusia myyntikanavia voi

avautua.

Tärkeää olisikin tarkastella

ruokasektorin kasvua edistäviä ja erityisesti pk-sektorin

uusien tuotteiden kehittämis- ja markkinointipolkuja sekä pienen yrityksen kasvun

dynamiikkaa.

Kynnys lisätyövoiman

palkkaamiselle vaikutti tässä tutkimuksessa olevan merkittävä este kasvulle, vaikka

tuotteilla kysyntää olisikin.

PASI RIIKONEN

HELI KAURIINOJA

Riikonen on MTT taloustutkimuksen erikoistutkija ja Kauriinoja tutkimusharjoittelija.

Kirjoitus perustuu MTT:ssa käynnissä olevaan ”Lähiruoan kasvun strategiat ja ympäristöt” –tutkimushankkeeseen ja siinä kesällä 2012 toteutettuun 43 lähiruokayritykselle tehtyyn puhelinhaastattelu- ja

internetkyselyyn.

Avaa artikkelin PDF