kirja Opiskelijapoika tahtoo pientilalle vävyksi
Omiin nuoruusvuosiinsa perustuvia romaaneja kirjoittanut Hannu Niklander (s. 1951) kasvattaa uusimmalla teoksellaan sarjan kvartetiksi. Taivaalla tutut tähdet kertoo rakastumisesta pientilan tyttäreen.
Varhaisissa suomalaisissa elokuvissa maalle tullut ylioppilaspoika tapasi särkeä piikatytön sydämen.
Mutta 1970-luvun Uudellamaalla kuvio keikahtaa ympäri. Pientilan lapset ovat opiskelijoita hekin, ja eletään seksuaalisen vapauden aikaa.
Hannun toiveuni on ”käytännöllinen pientilan tyttö, mielellään silmälasipäinen lukuihminen”.
Se toteutuu Railissa osittain. Hannu on onnellisimmillaan, kun Raili huutelee lehmille ja kävelee rinnalla huivi päässä ja kumisaappaat jalassa.
Railin leskiäidin iloksi Hannu osallistuu talon töihin jopa innokkaammin kuin omat lapset. Kirjallisuutta ja oopperaa harrastava nuori mies luo lantaa, äheltää tonkkia maitolaiturille, huhkii heinäpellolla, maalaa rakennuksia ja hankkii jopa hevosen.
Hän kiintyy lehmiin ja nauttii lampaitten rasvaisen villan hyvästä tuoksusta.
Opiskelu ja kirjoittelu jatkuvat siinä ohessa. Vaikka hän pääsee Railin kanssa kihloihin, se ei ratkaise mitään.
Aiemmat romaanit kustantanut Atena lienee pitänyt uutuutta epätrendikkäänä, koska julkaisija on nyt Edico. Sarjan helmi on ilman muuta avausosa, isän traagisesta kuolemasta kertova Aurinko katsoo taakseen (1999), joka sai ansaitusti valtionpalkinnon.
Mutta itseäni viehättää tämä uutuuskin, sen sydämeenkäyvä aitous. Tämmöistä hymyilyttävää on vuosikymmenten läpi katsottu nuoruus. Rakastumiset ja pettymiset raastavat mieltä, samoin suvun asettamat oikeintekemisen paineet.
ANELMA
JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Hannu Niklander: Taivaalla tutut tähdet. 219 s. Edico.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
