vierasyliö Elämänkatsomus vaikuttaa päätöksiin

Uskomuksemme ja uskonvaraiset käsityksemme ohjaavat käyttäytymistämme enemmän kuin ajattelemmekaan.

Koetamme toki mieluusti vähentää uskon vaikutusta omien ja yhteiskunnallisten ratkaisujemme teossa turvautumalla tieteeseen ja vetoamalla tutkimuksiin, mutta joudumme kuitenkin ihmisinä kovin usein sen tosiasian eteen, että tietomme on sittenkin vajavaista, ja parhaimmillaankin vain sirpaleista tietoa elämän eri ilmiöistä.

Kuka esimerkiksi pystyisi kaiken kattavasti tekemään selkoa kaikista ihmisen terveyteen vaikuttavista osatekijöistä, tai vaikka ilmasto-olosuhteiden syntymiseen vaikuttavista tekijöistä.

On selvää, että päätöksenteossa esittävät monesti suurta osaa tiedostamattamme meidän ennakkoasenteemme, luulomme, tunteemme ja pelkomme, tai varsinkin politiikassa ja julkisissa tehtävissä olevilla oman maineen säilyttäminen ja asemasta kiinni pitäminen.

Meillä ollaan samalla tarkkana siitä, ettei uskontoa pidä sotkea politiikkaan. Mutta meidän on joka tapauksessa hyvä tiedostaa, että saatamme päätyä käytännössä hyvinkin erilaisiin ratkaisuihin elämässämme ja yhteiskunnassamme riippuen nimenomaan siitä, uskommeko Luojaan/Raamatun persoonalliseen Jumalaan vai johonkin muuhun jumaluuteen tai aatteeseen.

Uskomme ja aatteemme vaikutukset näkyvät jopa energiapolitiikassammekin.

Kansakuntamme energiantarve on suurelta osin tullut turvatuksi öljyn ja kivihiilen avulla. Näistä ei-uusiutuvista ja kasvihuonekaasuongelmaa pahentavista polttoaineista tahdotaan irrottautua, jos vain korvaavat energianlähteet keksittäisiin.

Öljyyn ja kivihiileen voimme kuitenkin suhtautua kahdella tavalla riippuen siitä, mikä uskonnollinen katsantokantamme on: Voimme nähdä ne joko ongelman aiheuttajina maailmassamme tai vaihtoehtoisesti voisimme nähdä ne viisaan Luojamme lahjoina ihmiskunnalle.

Itse suhtaudun asiaan jälkimmäisellä tavalla, niin ympäristönsuojelija kuin olenkin. Mutta jos ajattelemme, että fossiilisia polttoaineita polttamalla järkytämme maapallon ilmaston tasapainon, niin onhan meidän tehtävä kaikkemme rajoittaaksemme näiden käyttöä.

Sille tielle meitä on viime vuodet vahvasti ohjattu, vaikka tieteelliset tutkimuksetkaan eivät suinkaan yksiselitteisesti vahvista luuloamme ihmisen toiminnan vaikutuksesta ilmaston lämpenemisessä. Mutta jos sen sijaan ajattelisimme, että koko maailmamme ilmastoineen on sittenkin hyväntahtoisen, kaikkivaltiaan ja luotettavan LuojaJumalan hoidossa, niin emme suotta panikoisi ja loisi epämääräisiä kauhuskenaarioita maapallon tulevaisuudesta.

Luottaminen Jumalaan ei luonnollisesti ympäristöihmiselle tarkoita vastuutonta energianlähteiden tuhlausta pelkästään oman hyvinvointimme turvaamiseksi ja mukavuudenhalumme takia, vaan harkittua ja hillittyä Luojan lahjojen hyödyntämistä kohtuudella siten, että tulevienkin sukupolvien elinedellytykset turvataan.

Luoja-uskoon perustuva energiapolitiikka näkyisi myös siinä, että otettaisiin johdatuksena se, että me suomalaiset asumme pohjoisessa maassa, jossa on runsaat metsät ja paljot puuvarat.

Talonpoikaisjärki ja usko tuovat mieleen, että nimenomaan puutavara on meille tänne pohjolaan tarkoitettu rakennusmateriaali ja polttoaine. Puun varassahan tässä valtakunnassa on läpi vuosisatojen selvittykin, rakennettu kodit, lämmitetty ne ja keitetty perunat.

Puun varaan voitaisiin mainiosti entistä suurempi osa energiahuoltoamme rakentaa nykyaikanakin, siitä esimerkkinä puusta bioöljyä valmistava uusi pyrolyysitehdas Joensuussa.

Jos suhtautuisimme puun polttoon luonnollisesti ja pitäisimme puuta Luojan meille varta vasten tarkoittamana polttoaineena, emme suhtautuisi puun polttoon nihkeästi vaan suurella kiitollisuudella.

On valitettavaa, että viime vuosina on puun pienpolttoa saatettu huonoon valoon esittämällä sen olevan arveluttavaa pienhiukkaspäästöjen tähden. Uskon kautta saatu ymmärrys sanoo, että lähtökohtaisesti puu on poltettavaksi tarkoitettu.

Usko viisaaseen, ihmisestä välittävään Jumalaan johdattaisi meidät myös arvostamaan kotimaisia luonnonantimia nykyistä voimakkaammin. Uskon perusteella voimme päätellä, että juuri ne marjat, sienet, kalat ja riista, joita meillä luonnostaan esiintyy, on meille pohjolan asukkaille ravinnoksi tarkoitettu.

Kyllähän sen tiedämmekin, kuinka erinomaisia ja ravitsevia luonnon omat antimet ovat, ja sitä paitsi enemmän tai vähemmän ilmaisia. Tarjolla jokaiselle, joka vain viitsii nähdä sen vaivan että niitä hankkii.

Jos usko saisi johtaa elinkeinopolitiikkaamme, niin meitä ohjattaisiin paljon suurempaan omavaraisuuteen, eli pitkälti toisille linjoille kuin mihin nyt on päädytty. Suosittaisiin kotimaista ja vähennettäisiin vieraiden eksoottisten antien tuontia ympäri maailman.

On valitettavaa, että maaseutuasumista on viime vuosina ympäristöhallinnon taholta paheksuttu. Vallalla on ajattelutapa, että keskitettäisiin mahdollisimman paljon asutusta nykyisten taajamien liepeille vähentäen yksityisautoilun ympäristöhaittoja ja infrastruktuurin rakentamisen tarvetta.

Mielestäni on kuitenkin yleisesti niin, että kaupungit ovat niitä paikkoja, jotka enemmän aiheuttavat ympäristön tasapainon horjumista – sekä ilman, maan että vesistöjen saastumista – eikä maaseutu. Puhumattakaan siitä kuinka kaupunkiasuminen vieraannuttaa ihmistä luonnosta ja elämän yleisten edellytysten ymmärtämisestä.

Jos asutuspolitiikan kysymyksissä otettaisiin huomioon uskon perspektiivi, niin suorastaan hajauttaisimme asutusta mahdollisimman paljon, niin kuin meille on sanottu: ”Lisääntykää ja täyttäkää maa”.

PETRI HUOVILA

Kirjoittaja on pastori ja

ympäristönsuojelutarkastaja.

Avaa artikkelin PDF