MINUN AUTONI Ford Caprilla komeata kyytiä
Oli vuosi kahdeksanviis, kauan on aikaa siis. Siis siitä kun ostin ensimmäisen autoni eli Ford Caprin.
Autokuume oli kova, eikä vielä täysi-ikäisyyttä nuorella miehellä mittarissa. Ajokortin ajo oli kuukautta vaille valmis. Mutta niin vain isä ajoi pojan autokauppiaan pihalle.
Maksoin auton rahoilla, jotka olin tienannut maatalouslomituksilla ja raksahommilla. Olin onnellinen punaisen Caprin omistaja. Vaihdossa meni Yamaha moottoripyöräni. Taas tuli otettua yksi askel miesten maailmaan.
Caprissa oli ritilä takaikkunassa, tummennetut takaikkunat, pisarapeili ja istuimet mustaa keinonahkaa. Se oli harvinaisempi menopeli kuin Toyota Corollat tai Ford Escortit.
Caprissa oli tosin vika poikineen mutta se ei minua haitannut, koska olin valmistunut keväällä autonasentajaksi.
Autonosto tapahtui lokakuussa ja luntakin sateli. Caprissa oli erittäin kuluneet ja leveät kesärenkaat. Matkan jännitystä ajatus, että jos nyt joudun ratsiaan, ajokortin saaminen siirtyisi vuodella eteenpäin. Se olisi ollut kova pettymys.
Minä ajoin isän perässä ja reittimme kulki niin syrjäisiä teitä pitkin kotiin kuin mahdollista.
Niin vain pääsin turvallisesti kotiin. Ajoin auton autotalliin. Capri oli siitä lähtien silmäteräni ja aika kului sitä korjaillessa. Nyt oli maltettava odottaa virallista ajokorttia ennen liikkeelle lähtöä.
Kirjallinen koe ja inssiajo menivät läpi leikiten vaikka keli oli todella liukas. Sitten vain ajamaan pitkin poikin maanteitä ja nauttimaan vauhdinhurmasta ja mahdollisista ihailevista ja ehkä kateellisistakin katseista.
Seuraavat ylimääräiset sydämenlyönnit aiheutui viedessäni Capria katsastukseen. Tiesin autoa ostaessani, että siihen oli vaihdettu suurempi moottori, mutta sitä ei oltu muutoskatsastettu. Ajattelin, että ei sitä kukaan huomaa.
No, tämä katsastusmies oli tavallista tarkkasilmäisempi. Hän kertoi, että muutoskatsastus on tehtävä ja niin oli lähdettävä Capria korjaamaan.
Ensin oli haettava postitse ARK:lta lupapaperi moottorinvaihtoon. Luvassa kerrottiin että autoon oli vaihdettava isommat jarrut. Eipä muuta kuin tuumasta toimeen. Pienemmät korjaukset meni siinä sivussa.
Uusintakatsastus meni läpi. Niin ajelin Caprilla pari vuotta. Koska asuin maalla ja sorateitä riitti, päätin lopulta vaihtaa auton paremmin sorateillä kulkevaan menopeliin.
ANTTI KOUVONEN
Nuijamaa
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
