Toisiin vaaleihin tunkua, toisiin ei

Suomi on vaalien luvattu maa: presidentin, eduskunnan, EU-parlamentin, kunnallis- ja kirkollisvaalit, jotka ovat marraskuussa.

Metsänomistajat saavat äänestää mhy-vaaleissa ja S-kaupan omistajajäsenet omissa vaaleissaan. Olen äänestänyt aina kaikissa vaaleissa.

Vaikutusmahdollisuuksia on, jos vain haluaa käyttää niitä. Turha on purnata, jos ei äänestä. Äänestysprosentit laskevat vuosi vuodelta, sillä nuoria aikuisia ei politiikka kiinnosta.

Saa nähdä saako pääministeri Alexander Stubb (kok.) innon nousemaan tavanomaisesta poikkeavalla imagollaan.

Kirkollisvaalien ehdokaslistat pitää jättää 15. syyskuuta eli enää on tämä viikko aikaa ”metsästää” ehdokkaita, joita ei ainakaan pienemmissä seurakunnissa meinaa löytyä.

Ei kirkkovaltuutetun tarvitse olla ”himouskovainen” vaan tavallinen kirkkoon kuuluva kansalainen, jolle seurakunta tarjoaa moninaisia palveluja, ei pelkkiä jumalanpalveluksia.

Lasten päiväkerhot ovat suosittuja. Vanhusten osalta pitää muistaa tärkeä diakoniatyö. Seurakunnat avustavat vähävaraisia perheitä. Seurakunnasta, lähinnä kirkkoherran suvaitsevaisuudesta ja seurakuntalaisista riippuu toiminnan aktiivisuus.

Jos jossain, niin kirkkovaltuustossa, -neuvostossa ja jaostoissa voi todella vaikuttaa, jos haluaa. Juuri siellä kaivataan uusia ideoita. Niitä pitäisi löytyä 2000-luvulla.

Seurakunnan päätarkoituksena pitäisi olla lähellä jokaista seurakuntalaista eri elämän vaiheissa, ei pelkkien rukouskerhojen järjestäminen uskovaisille.

Useissa seurakunnissa papit ovat jalkautuneet kaljakuppiloihin, joissa tavoittaa ne ihmiset, jotka kaipaavat aitoa kuuntelemista ja ymmärtämistä vaikeuksissaan.

Kirkkovaltuusto on helppo tapa päästä jyvälle kokouskäytännöistä ja vaikutusmahdollisuuksista. Nyt rohkeasti nimi listaan, jos joku kysyy suostumustasi.

Eduskuntavaaleihin taas on jo vaikeampi päästä ehdokkaaksi. Joskus joudutaan järjestämään jäsenäänestyksiä, kun halukkaita on enemmän kuin listalle mahtujia.

Keskustan Etelä-Hämeen piirissä on syyskuussa jäsenäänestys: halukkaita on kahdeksan ja ehdolle voidaan asettaa seitsemän. Loimaalainen Timo Kaunisto on yksi, joka joutuu mittauttamaan suosionsa Etelä-Hämeessä. Häntä esitti ehdokkaaksi Hausjärven Oitin paikallisyhdistys.

Kaunisto ei halunnut halunnut Varsinais-Suomeen kotimaakuntaansa ehdokkaaksi. Haluaako hän kisata, kumpi saa enemmän ääniä Hämeestä: hän vai vaimo Kirsi Ojansuu-Kaunisto.

Varsinais-Suomessa taas oli mielenkiintoinen tapaus, kun kokoomuspiirin jo asettama yksi ehdokas luopui veropetosepäilyn vuoksi.

Puolueiden pitäisi tarkastaa ehdokkaiden taustat. Jos ei osaa omia asioitaan hoitaa, miten pystyy luottamuksen arvoisesti hoitamaan yhteisiä asioita ja varoja?

EU-vaalit saattavat tulla kalliiksi, jos tukiyhdistykset tai yritykset eivät tue ehdokasta. Meppipaikan uusimiseksi Sirpa Pietikäinen (kok.) otti lainaa 60 000 euroa.

Saman verran lainarahaa käytti Hannu Takkula (kesk.), joka jäi ensimmäiselle varasijalle.

Olen kuullut monia eduskuntavaaliehdokkaita, jotka ovat turvautuneet pienempiin lainasummiin. Kallis harrastus tuo vallan kahvaan pääseminen.

Minulle on kehittynyt sellainen poliittinen ja psykologinen silmä 30 vuoden aikana, että usein olen melko nappiin osannut veikata, kuka ei ainakaan pääse eduskuntaan tai kunnanvaltuustoon.

Eikö tässä olisi persoonallisuusarvioitsijoille ja psykologeille uusi työkenttä arvioida etukäteen mahdollisuuksia, ettei turhaan käytä aikaa ja rahaa kampanjaan, joka ei onnistu.

Mahtaisinko perustaa kyseisenlaisen palvelun? Konsultit ovat kovia rahastamaan ainakin kuntia.

Tavalliset ihmiset ovat entistä vähemmän kiinnostuneita vaaleista, eikä kampanjoita kannata aloittaa liian aikaisin. Niihin kyllästyy.

Tietysti tukiverkosto pitää olla iskukunnossa ajoissa. Mutta tukiverkostoihin on entistä vaikeampi saada sellaisia, jotka tekevät todella aktiivisesti työtä, eivätkä vain lupaa.

Useissa kunnissa puolueiden kunnallisjärjestöjen puheenjohtajat ovat ”kivireen vetäjiä”, kun yrittävät saada edes johtokunnan jäsenet toimimaan aktiivisesti.

sari.keskitalo@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF