Supikoirat kelpaavat ruuaksi ilvekselle
Suurpedoista ilves estää supikoiran leviämistä parhaiten. Suden vaikutuksen supikoirakantoihin Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Ilpo Kojola arvioi olemattomaksi.
”Luulen, että supikoirien merkitys suden ravintona on erittäin olematon. Luultavasti susien reviiri on niin laaja, että suden ja supikoiran tai ketun kohtaaminen on erittäin epätodennäköistä.”
Supikoirat ja ketut väistävät sutta. Kettu on melko nopea ja pääsee sutta karkuun helpommin. Supikoira on hidas mutta suojautuu luoliin maan alle. Se voi myös maistua suden suussa pahalta.
Ilveskannan on todettu riistakolmiolaskelmissa vaikuttavan kettukantoihin niitä vähentävästi. Vaikutusta supikoiriin on vaikea todeta, sillä ne nukkuvat talviunta eivätkä jätä lumijälkiä.
”Hyvin monilla ilveksillä on kuitenkin todettu trikiiniä, jonka tehokas levittäjä supikoira on. Siitä voidaan päätellä, että ilves käyttää supikoiraa mielellään ravinnokseen”, Kojola kertoo.
Kun villisiat lisääntyvät Suomessa, myös niiden haaskat luonnossa lisääntyvät. Supikoirat käyvät mielellään haaskalla ja voivat osua myös afrikkalaisen sikaruton saaneen villisian haaskalle.
Vaikka supi levittää monia tauteja, sikaruton leviäminen sen avulla ei ole erityinen riski.
”Supikoira levittää sikaruttoa korkeintaan mekaanisesti, samalla tavalla kuin ihminen. Jos sen turkkiin tarttuu virusta haaskasta, on mahdollista, että virus leviää niille paikoille, joissa se kulkee”, tutkija Marja Isomursu Elintarviketurvallisuusvirastosta kertoo.
Luonnonvarakeskuksen tutkija Kaarina Kauhala kiistää väitteet, että supikoira olisi merkittävä riistatuholainen.
”Supikoira on äärimmäisen kaikkiruokainen ja hyvin vähän petomainen otus. Sen pääravintoa meillä ovat pikkunisäkkäät, raadot, marjat, hyönteiset ja sammakot.
”Riistalintujen osuus ravinnossa on pieni.”
Supikoira on tehokas lisääntyjä, eikä metsästys Kauhalan mukaan ratkaise kannan liikakasvua.
”Metsästyksen vaikutus voi jopa kasvattaa kantaa. Voimakkaan metsästyspaineen alainen kanta kasvattaa lisääntymistehon huippuunsa, ja kanta pysyy terveenä ja elinvoimaisena”, Kauhala kertoo.
”Suomessakin on nähty se, että huolimatta monista pienpetokampanjoista supikoirakanta kasvoi voimakkaasti 1990- ja 2000-luvulla.”
Tarkkaa tietoa supikoiran kannoista koko maassa ei ole, koska Luken piti lopettaa pienpetotutkimukset.
”Saalistilastot antavat osviittaa, vaikka niihin vaikuttavat muutkin seikat kuin kannan koko. Saaliit kasvoivat 1990- ja 2000-luvuilla huomattavasti, mutta viime vuosina kehitys on tasaantunut”, Kauhala kertoo.
Viimeisimmät tilastot ovat vuodelta 2007. Silloin supikoiria laskettiin olevan lisääntymiskauden jälkeen 230 000. Näistä puolet joutuu syksyn ja talven aikana metsästäjien saaliiksi.
Myös liikenne leikkaa kantaa voimakkaasti.
Terhi Pape-Mustonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
