Venäjän Atria tuo lihaa Etelä-Amerikasta, tuonti Suomesta loppui pakotteiden vuoksi

Tuotanto- ja markkinointipäällikkö Andrej Shkredov esittelee Atrian Gorelovon-tehtaan tuotteita. Kuva: Eija Mansikkamäki

EU:n pakotteiden vuoksi Venäjän Atria ei enää voi hankkia lihaa Euroopasta.

"Aiemme ostimme lihaa Suomesta ja muualta Euroopasta, Yhdysvalloista, Kanadasta sekä Etelä- ja Väli-Amerikasta. Nyt Eurooppa on korvautunut lähes kokonaan Latinalaisella Amerikalla”, tuotanto- ja markkinointi­päällikkö Andrej Shkredov kertoo Venäjän Atrian päätehtaalla Pietarin Gorelovossa.

Venäjälle vyöryi aiemmin halpaa sianlihaa Brasiliasta, mutta sekä sian- että naudan­lihan tuonti Brasiliasta kiellettiin viime vuoden lopulla hormonien vuoksi.

Suomalaista kuluttajaa ja osakkeenomistajakin voi mietityttää toiminnan moraali: jos kotimaista tuotantoa markkinoidaan eettisyydellä ja eläinten hyvinvoinnilla, onko oikein tehdä rahaa ja makkaraa kaukomaiden lihasta?

"En näe siinä ongelmaa", sanoo Atrian hallintoneuvoston ja Lihakunnan hallituksen jäsen, luumäkeläinen Risto Sairanen.

"Venäjän Atria on erillinen yhtiö, joka hankkii raaka-­aineensa sellaisilta vakiintuneilta tuottajilta ja toimittajilta, joiden tiedetään toimivan niin vastuullisesti kuin tässä markkinatilanteessa voi", Sairanen sanoo.

"Myöskään Euroopassa ei noudateta esimerkiksi sikojen saparojen suhteen sääntöjä, jotka on itse luotu", hän kertoo.

Esimerkiksi Tanskassa saparoiden katkominen on edelleen yleistä. Sairasesta on selvää, etteivät eteläamerikkalaiset maat noudata samanlaisia sääntöjä kuin Suomi.

Ensikoita emakkosikaloihin kasvattava Sairanen vieraili hiljattain Atrian Pietarin-tehtaalla osuustoiminta- ja maatalousväen kanssa.

Samalle matkalle osallistunut MTK:n valtuuskunnan toinen varapuheenjohtaja, siikajokinen kasvinviljelijä Matti Heikkilä miettisi myös toiminnan eettistä puolta.

"Minusta yrityksen arvojen pitäisi näkyä toiminnassa myös ulkomailla", hän sanoo.

"Tuotantotavoista voi kysyä, ovatko ne omistajan arvojen mukaisia ja kuinka suomalainen tuottaja ja kuluttaja niistä hyötyvät. Kysytäänhän työntekijöidenkin oloista ulkomailla."

Heikkilä pohtii myös Atrian tuotemerkin mainetta ja tuotannon tasavertaisuutta sitten, kun ja jos rajat taas jossakin vaiheessa avautuvat.

Venäjä on pannut maatalouteensa vauhtia, ja Atriakin on lisännyt paikallista hankintaa. Se tarkoittaa esimerkiksi pientiloja enintään tuhannen kilometrin päästä.

Atria saa Venäjän omilta sisä­markkinoilta jo kaiken broilerin, lähes kaiken sianlihan ja naudasta puolet. Loput tuodaan Etelä-Amerikasta. Koko maan omavaraisuus ei ole ihan näin hyvä. Omasta sikalasta Atria luopui vuonna 2015.

Sianlihan tuottajahinta on Venäjällä 2,20 euroa kilolta ja naudan 4,5 euroa. Suomessa sianlihasta maksetaan 1,50 euroa.

Pakotteiden jälkeen venäläisiltä menee ruokaan yhä isompi osa tuloista, joten venäläistä ­kuluttajaa ei kiinnosta lihan alku­perä, vaan hinta.

Atrian molemmilla tehtailla, Gorelovossa ja Sinyavinossa, on FSSC 22 000 -sertifikaatit, joten laatu on Shkredovin parempaa kuin Venäjä tai EU vaativat.

Sianlihatuotteita ei Venäjä kuitenkaan voi viedä, sillä maassa on tavattu afrikkalaista sikaruttoa.

"Tämä tehdas on koko Venäjän nykyaikaisin", Shkredov kehuu Gorelovon tehdasta.

Tehtaalla ei saa kuvata, mutta se on kuin Atrian Nurmon-tehdas pienoiskoossa.

Atria meni Venäjälle vuonna 2005 ja rakensi ja uudisti tehtaat vuosina 2008 ja 2017. Gorelovon tehdas maksoi 70 miljoonaa euroa.

Shkredovin mukaan lainaa on makseltu takaisin Atrialle, sillä tehdas on kannattava.

Paja porskuttaa makkaralla, valmisruuilla ja muun muassa espanjalaisella Serranon ilma­kuivatulla kinkulla, jonka valmistukseen tehtaalla on valmistuslupa ainoana Euroopan ulkopuolella. Pitsoja, lihapullia ja muuta pikaruokaa myydään vähittäiskaupan lisäksi kansainvälisille ketjuille kuten KFC:lle, Pizza Hutille ja "eräälle ruotsalaiselle huonekaluliikkeelle". Tuotenimikkeitä on 280.

Myös Sibylla vetää hyvin. Kun viinan myynti huoltoasemilla kiellettiin, moni huoltoasema paikkasi tyhjiön Sibyllan hodareilla, joita Atria myy valmiina pakettina hyllyineen ja sinappikurkkukastikkeineen.

Atrian markkinaosuus on 17 prosenttia Pietarin ja 2–3 prosenttia Moskovan alueella. Tuote­merkkinä ei juurikaan käytetä Atriaa, vaan monia muita, esimerkiksi Pit Produktia.

Shkredovin mukaan Atria tai suomalaisuus ei ole erityinen myyntivaltti Venäjällä. Tehtaan portillakin on vain pieni Atria-kyltti.

Atria tekee Venäjällä 88 miljoonan liikevaihtoa 860 työn­tekijällään. Liiketoimintaa Venäjällä alkoi heinäkuussa vetää Tikkurila-­taustainen Ilari Hyyrynen.