Huono sisäilma heikentääoppilaiden terveyttä

Huonosta sisäilmasta sairastuneen lapsen tai vanhuksen oikeusturva on olematon, kirjoittaa Juha Rautiainen. Ari Nakari Kuva: Viestilehtien arkisto

lukijalta

Eläinaktivistit ja poliitikot ovat saaneet julkisuudessa paljon huomiota sikojen, lehmien, kettujen ja minkkien elinoloja puolustamalla. Media on julkaissut etusivuillaan karmivia kuvia eläinten kurjista oloista. Eläin-aktivistit ovat jopa perustaneet iskuryhmiä selvittämään yksityiskohtaisesti sitä, kuka tai ketkä syyllistyvät eläinten huonoon kohteluun.

Eläinten elinoloja on saatu parannettua. Samaa ei voida sanoa lastemme koulutiloista. Suuri osa lapsistamme joutuu opiskelemaan tiloissa, jotka aiheuttavat lapsille ja heidän opettajilleen vakavia terveyshaittoja. Lasten ja opettajien terveys ei näytä kuitenkaan olevan yhtä tärkeätä kuin sikojen ja kettujen. Kuka aktivisteista tai kansanedustajista tekisi ensimmäisen kansallisen mediakynnyksen ylittävän täsmäiskun homekouluun?

Yksi suurimmista yksittäisistä lasten ja opettajien terveyteen kielteisesti vaikuttava tekijöistä on koulurakennusten

huono sisäilma. Etenkin lapsemme altistuvat koko lapsuus- ja nuoruusiän useille haitallisille mikrobeille, jotka vaarantavat ja pahimmillaan tuhoavat sairastuneen lapsen terveyden. Jos lapsi tai vanhus sairastuu huonoon sisäilmaan, on hänen oikeusturvansa olematon.

Opettajien ja muun koulun henkilökunnan oikeusturva on kattava ja sitä puolustetaan ammattiliittojen ja lainsäätäjien taholta. Työsuojelulainsäädäntö takaa henkilökunnan oikeudet sairaustapauksissa. Ammattitaudin myötä saatu

eläketurva on kattava ja työnantajan vakuutus korvaa hoitokulut. Usein työntekijällä on mahdollisuus myös uudelleenkoulutukseen työnantajan vakuutusyhtiön avulla.

Lapsilla ja vanhuksilla tällaista oikeusturvaa ei ole, eikä sitä ole näköpiirissä. Lapsen sairastuminen ja sen aiheuttamat inhimilliset ja taloudelliset menetykset jäävät lapsen ja hänen vanhempiensa korvattavaksi. Harva meistä vanhemmista uskaltaa haastaa kunnan oikeuteen lapsensa sairastumisesta, sillä kunta on liian mahtava vastustaja oikeudessa.

Käytännössä tilanne on sellainen, että lapset on jätetty asiassa ilman oikeusturvaa. Kukaan ei myöskään korvaa sitä menetystä, minkä lapsi kokee sairastuttuaan. Astmaatikkolapsen on vaikea opiskella eläinlääkäriksi. Uravalinnat ovat kapeampia ja loppuelämä sairauden varjostamaa.

Olisikin varmaan parempi,

että lapset ja opettajat sijoi-

tettaisiin navetoihin ja kettu-

tarhoihin? Sitä kautta he

kenties saisivat meidän silmämme aukeamaan ja aktivistiryhmiä sekä politiikkoja puolustamaan oikeuttaan elää turvallisessa ja terveellisessä ympäristössä.

Toisaalta haastan eläinaktivistit ja kansanedustajat muuttamaan maailmaa.

Todellisen korvausvastuun muodostuminen lasten sairaustapauksissa voisi olla hyvä keino osoittaa kunnille ja kiinteistöjen omistajille siitä, että välitämme oikeasti lastemme terveydestä ja hyvinvoinnista.

Juha Rautiainen

Riistavesi

Avaa artikkelin PDF