Paapovaa suojelua
Onhan näitä suojeltuja ollut. Esimerkiksi valkoselkätikka ja liito-orava ovat olleet kohteina.
Omistamassani metsässä ei ennen päätehakkuuta löytynyt papanoita, mutta vanha kanahaukan pesä ja myös kesällä 2014 käytössä ollut havaittiin. Hakkuu piti suorittaa talvella, mutta siirtyi elokuulle 2014.
Hylätyn pesän ympärille piti pesäpuun lisäksi jättää pari kuusta ja mäntyä, käytössä olleen kolmisen kymmentä runkoa.
Maalaisjärjellä ajatellen voin ennakoida tulevan ja ennustin oikein. Komea kuusi, jossa hylätty pesä oli, kaatui ensimmäisessä myrskyssä tielle ja vieressä olleelle kuuselle kävi samoin.
Naisvoimin kuusesta tuli neljä komeaa tukkia, joiden paikka olisi ollut mielestäni jo sahalle viedyssä kuormassa. Nyt niiden kohtalo on vielä auki.
Luin viimeksi ilmestyneestä Yliopisto-lehdestä, että Suomessa tehdään laadukasta tutkimustyötä. Tuloksia ei aina käytetä hyödyksi päätöksenteossa.
Aikaisemmin kerrottiin, että liito-oravan suojelu ei ole tuottanut toivottua tulosta.
Itse luulen, että luonnon eläimet hakevat uuden pesäpaikan seuraavana vuonna, jos vanhaa ei ole. Suojelun ei pidä olla turhan paapovaa. Tietenkään hakkuuta ei pidä suorittaa pesimisaikaan.
Lukijakunnassa on varmaan asiantuntijoita, jotka voisivat valistaa tietämätöntä siitä, mihin tutkimuksiin nykyiset suojelupäätökset perustuvat.
Itse seuraan esimerkiksi sitä, kuinka monta puuta on pystyssä haukanpesän ympärillä vuoden päästä. Kelpaakohan kesämökki vielä ensi kesänä haukkaparille?
Helmi Vendelin
MMM
Suomusjärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
