Perjantaivieras Kuntien pakkoliitokset

Kuntien itsehallinto on ollut varjeltu asia, koska paikallisen itsehallinnon järjestelmä on luotu Venäjän vallan aikana. Silloin ei ollut varmaa, itsenäistyykö Suomi koskaan kansanvaltaiseksi valtioksi. Siksi toiveet pantiin kuntiin, joiden kautta elämä voitiin järjestää suhteellisen vapaaksi.

Tätä tarkoittaa perustuslain suoja kunnalliselle itsehallinnolle.

Itse asia on kovin paljon vanhempi. Sitä ei tuonut Suomeen ristiretkiajan ruotsalainen valtio, sillä esimerkiksi nykyisen Tampereen Tohlopin harjuntörmällä käytiin 1100-luvulla käräjiä, joissa lakia luettiin puilla pingotetuista nahkarullista.

Jo käräjä-sanakin tulee verbistä keräytyä yhteen (päättämään yhteisistä asioista) eli vanhin muoto on ”keräjä”.

Sana ”kunta” tarkoittaa vanhimmassa merkityksessä

metsästys- tai kalastusyhteisöä, jossa jokainen osallistuva jäsen on samanarvoinen.

Kun ministeri Henna Virkkunen (kok.) ajaa härkäpäisesti kuntalakiin niin sanottua pakkoliitospykälää, hän ei tiedä mitä tekee. Hän yrittää temppuilla perustuslain kanssa ja purkaa yhden tasavallan kulmakivistä. Hän osoittaa, ettei anna arvoa eikä ymmärrä kunnallisen itsehallinnon ideaa. Hän toimii kuin olisi vieraan vallan edustaja.

Erikoista on, että sen puolueen edustaja, jonka poliittisessa sanastossa vapaus-sanaa on melkeinpä liioiteltu, on nyt tuomassa hallintoon pakkokeinojen periaatteen. Ja kansanedustajat menevät lojaalisti perässä kuin silakkaparvi.

Pakolla tai sillä uhkaamisella ei koskaan saa aikaan mitään hyvää. Se on vallan väärinkäyttöä, josta seuraa katkeruutta, vastarintaa, toisten oikeuksien polkemista, kymmeniä vuosia kestäviä riitoja. Ministeri ei osoita luottavansa kunnallispäättäjiin, heidän kykyynsä arvioida kuntansa parasta, neuvotella ja sopia.

Kuntataloudessa on paineita, mutta niitä ei ratkota luomalla maakuntakaupunkien ympärille suurkuntia, joihin kuuluisi yli puolet maakunnan väestöstä. Tällainen kunta halvautuu ja hädissään leikkaa palvelut pois jättikunnan reuna-alueilta, jolloin ainakaan ei toteudu palvelujen tasavertainen saatavuus. Puhumattakaan siitä, miten rökitetty maaseutualue reagoi. Se passivoituu ja luo omat korpilait.

Jos Henna Virkkusen Suomi toteutuu, ei terveiset Kutturasta ole kaukana.

Seuraavista eduskuntavaaleista on tulossa kansanäänestys pakkoliitospykälää ja suurkuntahanketta vastaan.

Entäs sitten tämä pakkoliitospykälän niin sanottu alueellinen kansanäänestys? En tiedä kuka ministereistä mainitun on keksinyt, mutta idea on sama kuin Suomi ja Neuvostoliitto olisivat vuonna 1939 järjestäneet kansanäänestyksen siitä, liitetäänkö Suomi Neuvostoliittoon vai ei?

Esimerkiksi täällä Tampereen seudulla väkimäärät ovat sellaiset, että äänestyksen tulos olisi etukäteen selvä. Kehyskuntien väkiluku on yhteensä 120 000 henkeä ja Tampereen väkiluku 220 000 henkeä.

Esityksen mukaan hallituksella olisi toimivaltuus ajaa pakkoliitosta, jos neljä viidestä pakkoliitoskriteeristä täyttyisi. Näitä ovat työssäkäynti, yhteen kasvanut taajamarakenne, työpaikkaomavaraisuus, taloudellinen eriytyminen sekä yhteiset asuntomarkkinat.

Totta kai maakuntien keskusseuduilla on yhteiset työmarkkinat ja asuntomarkkinatkin, mutta ei siitä seuraa tarvetta yhden suurkunnan perustamiseen.

Jos joku johtopäätös pitäisi tehdä, koskisi se maakuntien liittojen roolin vahvistamista. Tästä tullaan taas siihen, että koko kuntamylläkän perusvirhe on siinä, että Suomesta puuttuu maakuntatason itsehallinto.

Avaa artikkelin PDF