Pakoontöitä ja titteleitä
Matkailuvaunut alkoivat yleistyä Suomessa 1970-luvulla ja matkailuautot seuraavan vuosikymmenen lopulla.
”Telttamatkailu kaipasi uusia vaihtoehtoja, kun Suomi autoistui”, SF-Caravan ry:n toiminnanjohtaja Timo Piilonen toteaa.
”Monessa perheessä oli 1960-luvulla kuplavolkkari, jonka katolle laitettiin teltta. Sitten mentiin Lappiin ja tultiin takaisin poronsarvet katolla.”
Valtakunnallisen yhdistyksen perusti kuusi perhettä vuonna 1964.
”Tänä päivänä karavaanareissa on kaikenlaisia ihmisiä, etenkin yrittäjiä ja huippuluokan ammattimiehiä. Tulotaso on vähän kovempi kuin väestöllä keskimäärin.”
Joukossa on myös maaseutuyrittäjiä. ”Tutut maanviljelijät sanovat, että matkailuautolla pääsee karkuun omia töitään. Se ei onnistu edes mökillä, jos työt näkyvät siinä ympärillä.”
Virkamiehet, kuten poliisit ja papit, pääsevät karkuun titteleitään. ”Kun ollaan leirielämää viettämässä, ei olla kiinnostuneita ammateista vaan yhteisestä harrastuksesta.”
Karavaanari ikääntyy siinä kuin kansakuntakin. Viisikymppisiä tai sitä vanhempia on SF-Caravan ry:n jäsenkunnasta valtaosa.
”Lapsiperheitä tulee mukaan koko ajan lisää, mutta suhteessa vähemmän kuin joskus aikaisemmin.”
Matkailuautot näyttävät Piilosen mukaan sopivan etenkin eläkeiän reissailuun.
”Jos katsot matkailuautoja liikenteessä, erittäin todennäköisesti autossa istuu kaksi ihmistä ja kuskilla on harmaata hiuksissaan.”
Karavaanari etsii maaseudulta aitoja elämyksiä siinä kuin kuka tahansa matkailija tai mökkiläinen. Kiinnostavia ovat Piilosen mukaan esimerkiksi suoramyynti, kesäteatteri, kalastuspaikat ja kansanjuhlat.
”Olisi hienoa, että karavaanarilla olisi tieto siitä, missä hän pystyy yöpymään. Tanssilavat ovat tämän viime aikoina oivaltaneet. Kun ne tarjoavat mahdollisuuden jäädä yöksi, tangokuninkaita tullaan kuuntelemaan pitkänkin matkan päästä.”
TARJA HALLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
