Takaisin luomuunilman tukiaisia?
verkossa sanottua
Viime viikolla verkossa keskusteltiin ylivoimaisesti eniten susista, mutta aihetta käsiteltiin jo perjantain MT:ssä, joten keskitymme tällä kertaa muihin kommentteihin.
Uutinen Suomen maatalouden 7 000-vuotisesta historiasta ei ollut julki kovin kauaa ennen ensimmäistä kommenttia. Jippo ehätti naljailemaan, että ”ensimmäiset 6 900 vuotta pärjättiin ilman tukiaisia.”
”Niin ja viljely oli luomua. Sitten tuli apulanta ja tukiaiset. Nyt on tattari ja luomu tullut jo takaisin, ehkä jossakin vaiheessa pärjätään ilman tukia?” jatkoi Martti pohdiskelua.
Kemijärven liimapalkkitehtaan konkurssi herätti Jänkärassissa jälkiviisautta: ”Asian kertoivat monet suomalaiset puunjalostuksen asiantuntijat jo ennen kuin tehdasta alettiin rakentaa. Kun liimapuun teko paksusta puusta etelässä meren rannassa ei kannattanut, niin miten sen voitiin kuvitella kannattavan ohuesta puusta kaukana markkinoista?”
Kolumni vanhasta naisen tietokirjasta sai ahkeran verkkokeskustelijamme Matti Myllyniemen antamaan kirjallisuuskritiikkiä viitisenkymmentä vuotta myöhässä: ”Muovikansilla varustettu ’Kodin kasvisruoka, maito- ja kasvisjärjestelmän puitteissa’, Ella Kitunen, 1962. Muovikannet ilmeisesti siksi, ettei rasvoitu heti ruuanvalmistuksessa sopimattomaan paikkaan unohtuessaan? Kaikki muut keittokirjat ja itse kerätyt reseptit voisi melko huoletta panna vaikka kierrätykseen tai roskiin. Siinä on kaikki hapankurkun valmistuksesta ja monipuolisesta juuresten käytöstä sieni- ja marjaruokiin sekä ainesten säilöntään.”
Jeremias harmittelee Suomen luonnon köyhtymistä ja pohdiskelee sen syytä: ”Huono uutinen! Hyvää ja yllättävää siinä on, ettei metsätaloutta mainita tärkeimpänä syynä lajien hupenemiseen. Monet vähenevät lajit ovat ruokalistojen herkkuja Välimeren maissa. Sylvian joululaulun vaiennut sirkuttaja eli mustaapääkerttu esimerkiksi on kallista herkkua Italissa. Jokaiselle supien, minkkien ja irtokissojen pyytäjälle hatunnosto, mutta valtavilta alueilta puuttuu pyynti kokonaan.”
Juttu pakkassäilläkin ulkoilevista kanoista kirvoitti omakohtaisia kokemuksia.
”Meillä on maatiaiskanoja ja ne peijuunit kun eivät ole kirjaviisaita, niin eivät tiedä, että niiden ei kuulemma pitäisi alhaisissa lämpötiloissa edes munia. Talvella leudoimmilla ilmoilla ne haluavat viettää aikaansa hangella ja riekkua sydämensä kyllyydestä pihatarhassa. Katetussa tarhassa on pidetty niitä keväällä ja muuten saavat olla vapaasti. Silmien ilohan se on, kun tuolla tepastelevat ja pistelevät kastikkaita nokkiinsa. Suosittelen toisillekin kanojen ympärivuotista jaloittelua ulkona”, kertoo Kotitarvekanan pitäjä.
Siitä vain kokeilemaan!
ANTTI HIRSAHO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
