päivän punkti Mustaaukko
Maailma on tottunut halpaan ruokaan. Meilläkin ravintomenojen osuus perheen budjetista on vain runsaat kymmenen prosenttia. Keskimäärin.
Keskimäärin on tunnetusti vaarallinen sana. Valhe, emävalhe, tilasto, niinhän se menee. Totuus tietysti on, että mitä köyhempi olet, sitä suurempi on tuo osuus.
Mutta silti suunta on ollut pitkään alaspäin. Ruoka on ollut halpaa.
Mutta onko jatkossa? Voi olla, että alamme totuttautua uudenlaiseen aikaan. Ruuan reaalihinta on noussut maailmanmarkkinoilla viimeiset kymmenen vuotta. Nyt ruoka on tuplasti niin kallista kuin vuosikymmen sitten.
Tiedotusvälineet ovat heränneet todellisuuteen. Pohjoisella pallonpuoliskolla tulee huono sato. Se heiluttaa ruuan hintaan. Kun mukaan tulee pörssipeli, hinnat voivat heilua tavallistakin enemmän. Ruoka on myös sijoituskohde.
Kuluttaja näkee hinnannousun nopeasti. Arvellaan, että joidenkin tuotteiden hintaan on tulossa kymmenien prosenttien korotus. Keskimäärin odotetaan ruokakorin kallistuvan kuutisen prosenttia.
Tämä kaikki tuntuu ruuan tuottajasta kummalliselta. Jos ruuan hinta nousee hyllyssä, miksei se nouse maatilalla.
Tuottajahinnat laahaavat perässä, eikä tämä ole vain suomalainen ilmiö. Vaikka energia ja viljelyssä käytettävät muut panokset nousevat, tuottaja ei saa enempää kuin ennen.
Sikakriisi on hyvä esimerkki. Sianlihasta oli Euroopassa ylitarjontaa ja se polki hintoja. Nyt Suomessa alkaa olla pula lihasta ja hinnat nousevat hyllyssäkin, mutteivät tilalla.
On hyvä kysymys, mihin hinnannousu katoaa? Kuka vie potin matkalla tilalta kuluttajan ruokapöytään?
Kauppa on tärkeässä roolissa, mutta ei kauppakaan kaikkea hallitse. Onko teollisuus lepsu vai onko jossakin musta aukko, jonne hinta vain katoaa?
Siinäpä pohdittavaa tiedemiehille.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
