Vierasyliö Orgaaninen fosfori kiertoon
Suomessa lannoitteiden käyttö on kääntynyt 1990-luvulta maltilliseksi ja nykyisin fosforin peltotaseet ovat monin paikoin negatiivisia ympäristötuen ansiosta, eikä maataloustuotantomme merkittävästi kärsi fosforin puutteesta.
Fosfori on kuitenkin uusiutumaton ja ehtyvä luonnonvara, maataloudelle ehdottoman tärkeä pääravinne, jonka riittävyys tuleville sukupolville on uhattuna.
Fosforin käytön ennustetaan lisääntyvän vuoteen 2034 asti, jonka jälkeen sen saatavuus heikkenee. Fosforin kestävä käyttö onnistuu siis vain kierrätyksen avulla.
Suomen hallitus on sitoutunut tekemään Suomesta ravinteiden kierrätyksen mallimaan. Sitoumusta toteuttavan työryhmän asettamia kierrätyksen keinoja ovat muun muassa elintarvike- ja rehuteollisuuden sivuvirrat, yhdyskuntajätteet, vesistöistä kerätyt ravinteet sekä orgaanisten lannoitteiden varastointi-, kuljetus- ja käsittelyverkosto.
Pro gradu -työni tavoitteena oli tarkkailla nykyisiä orgaanisen fosforin ravinnevirtoja luomumaataloudessa ja luoda arvioita kierrätyksen tulevaisuuden näkymistä.
Tutkimus toteutettiin osana BERAS -hanketta (Baltic Ecological Recycling Agriculture and Society) ja sen aineisto kerättiin seitsemältä suomalaiselta ERA –tilalta (Ecological Recycling Agriculture -tuotantotapa).
Fosforin kestävän kierrätyksen kannalta, on tärkeää tarkastella missä määrin luomutiloille saapuu ravinteita ostorehuissa ja -lannoitteissa, joten tiloilta kerättiin tiedot kaikista ostoista ja myynneistä.
Aineistoa täydennettiin kansallisilla tilastoilla, ja luotiin arvio Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Varsinais-Suomen alueen luomumaatalouden kokonaisfosforivirroista.
Arvion mukaan alueen kaikesta luomutiloille vuosittain tulevasta fosforista vain yhteensä 20 prosenttia poistuu rehu- ja elintarviketeollisuuteen tai suoraan kuluttajille. Luomutiloille saapuvista fosforivirroista lähes 90 prosenttia on lannoitteita.
On huomioitava, että aineisto on kerätty vuosilta 2010–2012, jolloin esimerkiksi viiden vuoden viljelykierron vaikutukset eivät näy tuloksissa. Tuloksia ja aineistosta laskettuja ravinnetaseita tukevat silti useat eurooppalaiset luomututkimukset.
Tutkittavalla alueella luomumaatalouden fosforivirrat eivät merkittävästi poikkea tavanomaisen maatalouden fosforivirroista. Syy virtojen samankaltaisuuteen on luomumaatalouden erikoistuminen.
Kun yhtä luomukotieläintilaa kohden on noin yhdeksän luomukasvintuotantotilaa, kasvintuotantotilojen ostolannoitteiden ravinteet päätyvät rehuna kotieläintiloille – kuten on tapahtunut myös tavanomaisessa tuotannossa.
Kasvintuotantotiloilla päästään hyvään fosforin kierrätykseen ja paikoin negatiivisiinkin peltotaseisiin. Koska luomukotieläintiloilla rehujen lisäksi ostetaan myös lannoitteita, joilla kompensoidaan oman lannan ravinnesuhteita ja riittämättömyyttä, ravinteet kertyvät kotieläintilojen peltolohkoille.
Vaikka luomutilojen ostolannoitteet koostuvat kierrätysravinteista, kuten liha- ja luujauhoista, on merkittävä osa niiden sisältämistä ravinteista peräisin tavanomaisesta maataloudesta.
Vaikka tutkimuksessa muodostettiin skenaariot vain luomumaataloudelle, voidaan tuloksista päätellä, mitä toimia orgaanisten ravinteiden kierrätys saattaisi edellyttää koko maataloussektorilla.
Jos 2020-luvulla myös tavanomaisten tilojen lannoitus perustuu ensisijaisesti orgaanisiin lannoitteisiin, voi kilpailu lannoitteista kiihtyä. Tämä voi edelleen heijastua lannan ja lannoitteiden arvoon, kotieläinten määrään, lannan saatavuuden kautta satotasoihin ja edelleen tuotannon kannattavuuteen.
Tulokset tukevat työryhmän vuonna 2011 asettamia tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia. Suomen tavoite ravinnekierrätyksen mallimaaksi edellyttää uudenlaisten toimintatapojen käyttöönottoa ja nykyisin hyödyntämättömien tai heikosti hyödynnettyjen ravinnevirtojen tehokkaampaa käyttöä lannoitteena.
Koska tutkimuksen rajaamalla alueella ei muutoinkaan saavuteta merkittävää sadonlisäystä fosforin lisäyksellä, voitaisiin osalla tiloista vähentää lannoitteiden ostoa ja kohdentaa lannoitusta ongelmalohkoille.
Varastofosforiin turvautuminen ei saa kuitenkaan olla ainoa fosforin kierrätyksen keino. Pitkäjänteisen fosforin kierrätyksen edellytys on mielestäni maatilojen ja maaseudun yrittäjien välinen yhteistyö, jolla tehostetaan lannan ja muiden biomassojen prosessointia ja jakelua.
Jotta fosforin kierrätys onnistuisi, tulisi luomumaataloudessa, sekä oletettavasti myös tavanomaisessa maataloudessa, lisätä nautaeläimien määrää ja nurmivaltaisen pellon pinta-alaa.
Maatalouden rakenteen muutos ei saa kuitenkaan olla pakotettu, joten viljelijöillä tulee olla vaihtoehtoisia keinoja orgaanisen lannoitteen hankintaan. Näistä tärkeimpiä ovat yhdyskuntajäte, elintarviketeollisuuden erilaiset biojätteet ja vesistöistä korjatut biomassat.
Kun näiden ja vastaavien virtojen ravinteet valjastetaan maatalouden käyttöön, luodaan myös uusia mahdollisuuksia maaseudun yrittäjyydelle ja työllisyydelle.
Jos Suomessa halutaan vuonna 2020 kierrättää orgaanisia ravinteita tehokkaasti, tavoitteen toteutuminen edellyttää maatilojen ja maaseudun yrittäjien yhteistyötä, asennemuutosta ja uusien ravinnevirtojen hyödyntämistä.
MARIA KÄMÄRI
Kirjoitus perustuu Kämärin
Helsingin Yliopiston maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa tekemään Pro gradu -tutkielmaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
