Koira on rajalla korvaamaton
Sulan maan aikana ylirajavartija Jarkko Eteläpää ja rajakoira Eki partioivat Venäjän ja Suomen rajalla päivitttäin. Nuijamaan alueen 38 kilometrin pituista rajaa vartioi noin 20 rajakoiraa. Ari Nakari Kuva: Viestilehtien arkistoLAPPEENRANTA
Rajakoira Eki jolkottelee pitkin Venäjän ja Suomen rajaa Lappeenrannan Nuijamaalla. Nuoresta kahden vuoden iästään huolimatta se osaa seurata ihmisen jälkiä sekä löytää esineitä ja ihmisiä.
Reilut 200 rajakoiraa vartioi maamme lähes 4 000 kilometrin pituista rajaa maalla ja merellä. Niillä kaikilla on oma, henkilökohtainen ohjaajansa.
”Tähän koiraan olen äärimmäisen tyytyväinen, ja meillä synkkaa oikein kivasti”, Ekin ohjaaja, ylirajavartija Jarkko Eteläpää sanoo rapsuttaessaan työkaveriaan partioinnin tauolla.
Eteläpää kertoo, että Ekin tärkein taito on jäljestys. Rajavalvontakoiran vähimmäisvaatimuksena on, että se pystyy ilmaisemaan ja seuraamaan 12 tuntia vanhaa ihmisen jälkeä kolme kilometriä.
Parissakymmenessä vuodessa rajavalvonta on kehittynyt Eteläpään mukaan valtavasti.
”Kun tulin vuonna 1989 töihin, ei vartiolla ollut edes autoa.”
Sittemmin on tullut lisää kulkuvälineitä, valvontatekniikkaa ja tietotekniikkaa. Vartioasemia on lakkautettu, ja yksiköt ovat suurentuneet.
Tekniikka ei ole kuitenkaan korvannut koiran kykyjä – päinvastoin, koiran rooli on Eteläpään mukaan korostunut. Sulan maan aikana Eteläpää ei ilman koiraa rajalle lähde. Talvella pärjää ilmankin, kun lumi paljastaa jäljet.
Eteläpää muistuttaa, ettei valvontalaitteita ole joka paikassa.
”Jos joku tulee laittomasti rajan yli kesäaikana Suomeen, kuljettua reittiä ei ole mahdollista selvittää millään muulla kuin koiralla.”
Vaikka tekniikka valvoo vuorokauden ympäri, se ei ota ketään kiinni.
Marraskuinen partiointi Nuijamaan rajan jylhissä maisemissa sujuu rauhallisesti. Välillä Eki nuuskii maata tarkasti, mutta jatkaa sitten matkaansa.
”Se ei lähde ajamaan vaan tietää, että tuossa on elukan jäljet”, ohjaaja selventää.
Tositilanteita Eki ei ole vielä kohdannut. Taidot on todistettu rajakoirien valtakunnallisessa tasokokeessa ja kilpailussa, jossa parivaljakko voitti Kaakkois-Suomen mestaruuden.
Eteläpään mukaan Nuijamaan raja-alue on hyvin rauhallinen. Kovia tilanteita rajavartioasema kohtaa vuosittain kahdesta kymmeneen.
Joskus koiran nenään käy tiluksiaan tarkastavan maanomistajan haju. Paikalliset saattavat pyytää vartiota apuun, kun lompakko tai kännykkä on kadonnut maastoon. Jos aikataulu sallii, etsintä on hyvä harjoitus koiralle.
Rajakoirat auttavat tarvittaessa myös poliisia kadonneiden etsinnässä.
Yksi Eteläpään mieleen jäänyt tositilanne oli vanhemman miehen etsintä pilkkopimeässä.
”Kadonnut löytyi ikävä kyllä vainajana, mutta etsintä sujui nopeasti. Koiran ansiosta hänet löydettiin yöaikaan ja omaisille saatiin tieto siitä, mitä on tapahtunut.”
Eläimiä rajalla liikkuu vilkkaasti. Eteläpää kertoo nähneensä partiossa kaikki suurpedot paitsi ahman. Villieläimiä hän bongaa parhaiten katsomalla koiran korvien välisestä tähtäimestä.
”Jos lähden ilman koiraa, olen puolikuuro ja täyssokea.”
Rajakoira on koulutettu kiinnostumaan ihmisen hajusta ja jättämään eläimen jäljet.
”Toki se haistaa hirven ja muiden eläinten hajuja, mutta siitä kun ei tule palkkaa ja tiliä, ne eivät sillä tavalla kiinnosta.”
Vaistot kuitenkin terästyvät, kun lähettyvillä on vaikkapa karhu.
”Toiset esittävät itse maailman vahvinta nallea, osa luimistelee ja muuttuu araksi, ja osa ei reagoi mitenkään”, Eteläpää kuvailee.
”Sama on susien kanssa: osa luimistelee ja osa haluaisi kokeilla vähän voimia.”
Parhaassa iässä olevan koulutetun rajakoiran hinta on Eteläpään arvion mukaan kymmeniä tuhansia euroja.
Juuri koulutus on hänen mielestään parasta työssä.
Se alkaa, kun 7–8-viikkoinen pentu tulee koiranohjaajan kotiin asumaan.
”Koulutus on koiran elinikäinen projekti. Vanhemmalla iällä taitoja ylläpidetään. Suurin työ tehdään pennusta kaksi- tai kolmevuotiaaksi.”
”Ensimmäisinä vuosina ei aina katsota, että onko kesäloma vai vapaapäivä. Se on pakko treenata, että saa koiran toimimaan.”
Eteläpää muistelee, että metsässä on ”luovutettu verisiä kyyneliä”, jos oppi ei mene perille. Työn hedelmät poimitaan, kun yhteistyö eläimen kanssa lähtee sujumaan.
Koiranohjaajan ammatin varjopuolena on sitovuus.
”Koiran kun otat, niin voit sanoa, että olet pienimuotoisessa avioliitossa”, Eteläpää naurahtaa.
”Vaikka koira on työkalu, sitä ei voi laittaa hyllylle vapaa-ajan ajaksi.”
Kävely rapsakassa ja aurinkoisessa säässä antaa Eteläpään sanojen mukaan liian ruusuisen kuvan rajavartijan työstä. Työt on tehtävä myös helteessä tai pakkasen paukkuessa.
Rankassa työssä koiran fysiikan on oltava priimaa.
”Normaali kävely kestää rajalla ihan hyvin 3–4 tuntia, ja koira on vielä toimintakykyinen. Jäljen ajo on huomattavasti rankempaa. Neljä tuntia pitkän jäljen ajo on lähellä maksimisuoritusta.”
Päivän partioinnin lopulla Eki terävöityy ja sen tahti kiihtyy. Se seuraa hajuvanaa määrätietoisesti pois pitkospuilta kuusikkoon. Erillistä käskyä ei tarvita.
”Ohjaajan tärkein tehtävä on lukea koiraa, että nyt se otti hajun.”
Eteläpää kytkee koiran liinaan, joka kiristyy, kun saksanpaimenkoira suorittaa innolla tehtäväänsä. Muutaman kymmenen metrin päässä Eki käy maahan löytyneen hansikkaan merkiksi.
”Jee! Hieno mies! Ai, kuinka hieno juttu”, Eteläpää huudahtaa ja heittää koiralle narupallon palkkioksi.
Tällä kertaa kyse oli harjoituksesta. Eki on kuitenkin silmin nähden tyytyväinen palloa lutkuttaessaan.
”Jäljen ajon pitää olla koiralle maailman mukavin asia.”
EMILIA LAVONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
