Yksi asia hallitsee uuden EU-komission työohjelmaa − se ravistelee myös Suomen uutta hallitusta

Ursula von der Leyen (vas.) on EU-komission puheenjohtajana ajanut voimakkaasti Volodymyr Zelenskyin johtaman Ukrainan hyväksymistä EU:n jäseneksi. Von der Leyen juhli Eurooppa-päivää 9. toukokuuta symbolisesti Kiovassa yhdessä Zelenskyin kanssa. Kuva: Christophe Licoppe

Uutiset|Politiikka ja talous

1.6.202305:00

Analyysi

Tapio Nurminen

Vaikka seuraavat EU-vaalit ovat vasta vuoden päästä, jo nyt näyttää kohtuullisen selvältä, että saksalainen kristillisdemokraatti Ursula von der Leyen jatkaa vaalien jälkeen valittavan uuden komission puheenjohtajana.

Tätä mieltä ovat lähes kaikki EU-virkamiehet, -poliitikot ja jäsenmaiden eturivin diplomaatit, joiden kanssa MT on viime viikkoina keskustellut.

Se tarkoittaa, että parlamentin keskustaoikeistolaiselle EPP:lle ounastellaan vaalivoittoa. Samalla oletetaan, että demarikansleri Olaf Scholzin johtama Saksan hallitus haluaa kansallista oppositiota edustavan von der Leyenin jatkavan.

Moni Brysselin EU-ammattilaisista lähtee lisäksi siitä, ettei vihreästä siirtymästä vastannutta hollantilaista Frans Timmermansia nähdä uudessa komissiossa.

Monissa jäsenmaissa pelkkä Timmermansin nimen mainitseminen herättää allergisia reaktioita sekä talouselämän että maa- ja metsätalouden edustajissa. Myös tavalliset eurooppalaiset ovat selvästi kyllästyneet siihen, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämisessä Brysselin lainsäädäntökoneisto on liian usein ylenkatsonut toimenpiteiden taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia.

Jos von der Leyen haluaa jatkaa, hän joutuu ympäristö- ja ilmastoasioissa kuuntelemaan sekä omaa parlamentin EPP-ryhmäänsä että jäsenmaita herkemmällä korvalla.

Yksi asia nousee uuden EU-komission toimenpide- tai työohjelmassa yli muiden. Se on Ukrainan sota kaikkine kitkerine seurauksineen. Sodan aiheuttamien energiaongelmien myötä vihreä siirtymä pysyy varmasti agendalla, mutta ei yhtä ensisijaisena kuin tähän asti.

Unionia ravistelee jatkossa eniten joulukuussa todennäköisesti tehtävä päätös Ukrainan EU-jäsenyysprosessin käynnistämisestä. Vaikka jäsenyyden toteutuminen venyy pitkälle 2030-luvulle, se muuttaa unionia perusteellisesti. Uuden komission päätehtävänä on vyöryttää näitä muutoksia eteenpäin.

Kuluvalla viikolla jäsenmaiden Eurooppa-ministerit illastivat verkkojulkaisu Politicon mukaan Brysselissä Saksan ja Ranskan kutsumina keskustellakseen epävirallisesti ja julkisuudelta piilossa EU:n uudistamisesta.

Sujuvan päätöksenteon ohella vaikein kysymys raha.

”Se loppuu, jos jotain ei tehdä”, kokenut EU-diplomaatti luonnehti MT:lle Brysselissä muutama viikko sitten.

Budjetin nykyisellä rakenteella ja säännöillä maatalousjätti Ukraina nielaisisi arviolta noin neljänneksen EU:n maataloustuista. Pelisääntöjä on pakko uudistaa, jotta koko rakennelma ei romahda. Tämä uudistustyö mullistaa EU:n yhteisen maatalouspolitikan (CAP), joka on keskeisin osa pitkän aikavälin rahoituskehystä.

Kun jäsenyysprosessi Ukrainan kanssa aloitetaan, Venäjän hyökkäystä torjuvan maan taloudellinen ja sotilaallinen tukeminen on entistä velvoittavampaa. Kysymys kuuluu, millä rahalla sitä tehdään?

Pelkkä eurojen siirteleminen EU-taskusta toiseen ei riitä. Lisärahoitusta on hankittava. Todennäköisin vaihtoehto on uusi yhteinen velka. MT:n tietojen mukaan suunnitteilla oleva suvereniteettirahasto, josta komissio on tekemässä esityksen lähiviikkoina, ei perustuisi yhteisvelkaan. Se yksin ei kuitenkaan ratkaise tulevaisuuden rahoitushaasteita.

Globaalia geopolitiikkaa ja -taloutta myllertäneen Ukrainan sodan vuoksi EU:n strategisen autonomian vahvistaminen on entistä polttavampi ja myös kiistellympi kysymys. Uuden komission on yhdessä jäsenmaiden kanssa pohdittava, mitä kaikkea tuohon autonomiaan kuuluu, miten sitä vahvistetaan ja ennen muuta millä rahalla. Yhteisen sävelen löytäminen on enemmän mahdoton kuin tehtävä.

Ukraina-rytäkän edellyttämät vaikeat päätökset ravistelevat taatusti myös parhaillaan synnytettävää Suomen uutta oikeistohallitusta.

Kuten edellä todettiin paine ilmasto- ja ympäristöasioissa saattaa hellittää, vaikka uusi EU-komissio pitäisi kiinni kunnianhimoisista tavoitteista. EU-päätöksenteon ja monivuotisen rahoituskehyksen uudistamisessa riittää kuitenkin haastetta hallitukselle, jossa EU-skeptiset perussuomalaiset päsmäävät toisena pääpuolueena.

Entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) ruoski viime viikolla Suomen Atlantti-seurassa Sanna Marinin (sd.) hallituksen ”ei, ei ja vielä kerran ei” -linjaa EU-asioissa. Hyvällä syyllä voi olettaa, että kokoomuksen Petteri Orpon johtama koalitio kallistuu vielä enemmän tälle ei-linjalle.

Orpon hallituksen on vaikea sanoa edes ”kyllä, mutta” uudelle EU-rahalle, esimerkiksi yhteiselle lisävelalle tai EU-maksujen kasvattamiselle, kun kansallisesta budjetista pitää samaan aikaan leikata miljardeja pikavauhtia.