Ajourakartat osaksi puukaupan asiakirjoja
Lehdessänne oli (MT 30.6.) tärkeä artikkeli puun hinnoittelun ja leimikon suunnittelun kehittämisestä. Kun hankintaorganisaatiot on tehostettu lähes minimiinsä, aika ei riitä leimikoiden perusteelliseen suunnitteluun.
Toisaalta metsäkoneenkuljettajapulan keskellä osalla nuorista kuljettajista ei niin sanottu metsällinen silmä ole täysin kehittynyt.
Ennen muinoin ajouratkin merkittiin oransseilla kuitunauhoilla maastoon, mikä helpotti konekuskien ja metsureiden työskentelyä. Myös leimikon rajat olivat maanviljelijöillä selvillä.
Nyt kaupunkimetsänomistajat eivät tunne aina hyvin metsiään eikä metsätilojen pusikoituneita rajalinjoja. Osa synkästä kuusikosta voi jäädä harventamatta, jos tilanraja ei näy maastossa.
Nykyisin kokematon kuski ei aina tiedosta edellistä harvennusta eikä vanhoja ajouria, jolloin hakkuutyössä metsään saattaa syntyä uudet ajourat kohtisuoraan vanhoja uria vastaan vähän niin kuin shakkiruudukon tavoin.
Mikäli puukaupan lopputilityksen yhteydessä ajourien paikkoja kuvaavat karttatiedostot annettaisiin paperilla tai sähköisinä metsänomistajalle, se helpottaisi hakkuutyötä seuraavassa vanhan metsälain mukaisessa harvennushakkuussa, eikä kasvavaa puustopääomaa poistettaisi liikaa.
Samalla tilanrajat, varastopaikat, arvokkaat luontokohteet ja työmaan vaaranpaikat siirtyisivät seuraavan leimikon suunnittelun tueksi.
Ohjelmistotalojen tietosuoja- ja lisenssisysteemit voivat olla toki tälle ajatukselle esteenä, mutta mahdollisten esteiden purkamista on tarpeen pohtia puukaupan kehittämiseksi.
Sama kokonaisvaltainen ja yleiskansallinen puunhankinnan ja metsänhoitotöiden ohjauksen karttajärjestelmä tulisi olla kaikissa metsäpuolen tietokoneissa ja eri organisaatioissa.
Risto Lauhanen
Seinäjoki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
