Teollisuus syyttää päättäjiälaiminlyönneistä rikkiasiassa
Laivaliikenteen kustannusten nousu ei huolettanut nousukauden aikana. Rikki-päästöjen rajoittamisen vaikutuksia alettiin pohtia vasta syksyllä 2008. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoEU hyväksyi pari viikkoa sitten laivojen polttoaineen rikkipitoisuuden laskun 0,1 prosenttiin Itämerellä vuonna 2015. Sen on arvioitu maksavan Suomen vientiteollisuudelle satoja miljoonia euroja vuodessa ja siirtävän metsäteollisuuden tuotantoa muihin maihin.
Rikkirajoituksesta päätti alunperin YK:n alainen merenkulkujärjestö Imo vuonna 2008.
Suomessa neuvottelujen vetovastuu oli liikenneministeriöllä. Silloinen liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk.) on todennut, että Imon ratkaisu tuli hänelle täytenä yllätyksenä.
EU:ssa rikkidirektiivin valmistelussa näyttävästi mukana oli Satu Hassi (vihr.), joka nousi europarlamenttiin vuonna 2004. Hassin mukaan EU:n tehtäväksi jäi Imon päätöksen hyväksyminen.
”Parlamentin lähtökohtana oli, että siirtymäajan jälkeen kaikilla EU-merillä tulee 0,5 prosentin rikkiraja. Imo-neuvottelut käytiin hallitusten välillä, joten minulla ei ole niistä mitään lähempää tietoa”, Hassi sanoo.
”Ymmärtääkseni tiukempaa rajaa ajoi Yhdysvallat. Voi olla että EK ja Laivanvarustajaliitto eivät tajunneet Yhdysvaltain linjaa ja että he yksinkertaisesti olettivat, ettei se voi mennä Imossa läpi.”
Hän korostaa, että komission laskelmien mukaan rikkipäästöjen vähentämisen terveyshyötyjen arvo on moninkertainen kustannuksiin verrattuna.
Hassi ihmettelee, että Imon päätöstä on jälkikäteen pidetty yllätyksenä. Hän muistuttaa, että asiantuntijoiden hyväksymästä ratkaisusta kerrottiin jo puolisen vuotta ennen varsinaista päätöstä.
”Jos rikkiraja tuli elinkeinoelämälle yllätyksenä, se on täysin oma hama. Jos elinkeinoelämän lobbarit eivät ole seuranneet mitä Imossa tapahtui, siitä on turha syyttää ketään muuta.”
Hassi nostaa esiin, että Varustamoyhdistyksen asiamies Tero Jokilehto kehui tulossa olevaa rikkipäästöjen kiristystä 0,1 prosenttiin puoli vuotta ennen Imon varsinaista päätöstä.
”Tämä on upea päätös Itämerelle. Varustamoille se ei ole helppo, mutta silti tahtomme mukainen”, totesi Jokilehto Helsingin Sanomille huhtikuussa 2008.
Suomen Varustamoyhdistyksen silloinen toimitusjohtaja Mika Nykänen torjuu Hassin arvostelun. Hänen mielestä kireää rikkidirektiiviä EU:ssa ajaneen Hassin muisti on valikoiva.
”Tässä syytetään teollisuutta siitä, ettei se huutanut tarpeeksi lujaa. Se ei pidä paikkaansa. Kyse on päättäjien ja virkamiesten laiminlyönnistä.”
Nykäsen mukaan elinkeinoelämän edustajat olisivat halunneet selvittää rikkirajoituksen kustannusvaikutukset etukäteen, mutta siihen ei ryhdytty.
”Erilaisten vaihtoehtojen läpikäyntiin oli yli vuosi aikaa. Päättäjillä oli tulevista rajoituksista tietoa, mutta ne eivät ottaneet niihin kantaa”, Nykänen sanoo.
Jokilehdon lausunnon Nykänen selittää neuvottelujen lopputulokseen turhautuneen miehen tokaisuksi, että on tämä hyvä päätös Itämerelle. Päätöksen kustannuksista ei silloin vielä ollut tietoa.
Liikenneministeriössä remmiin alkukeväästä 2008 astunut hallitusneuvos Lolan Eriksson kertoo, että Imon kokouksiin valmistauduttiin Merenkulkulaitoksen ympäristöverkostossa.
Siellä mukana olivat myös elinkeinoelämän edustajat.
”Pöytäkirjoista ilmenee, että kustannuksistakin puhuttiin, mutta niistä ei vedetty konkreettisia johtopäätöksiä. Polttoaineen hinnan nousu tiedettiin, mutta siihen ei jotenkin osattu suhtautua, koska taloudella meni hyvin vielä keväällä 2008.”
”Tuohon aikaan rivivirkamiehillä ei ollut suoraa yhteyttä ministeriin ja poliittiseen päätäntään nostettiin yleensä vain asiat, joissa ilmeni ristiriitoja. Toki Imon päätöksistäkin tehtiin muistioita, mutta miten ja missä vaiheessa ne kulkeutuivat ministeriön johdolle on nyt jälkikäteen vaikea sanoa.”
”Valmistelukäytäntöjä muutettiin jo 2008 ja nyt Imoa koskevat paperit kulkevat kolminkertaisen tarkastuksen läpi.”
JARMO PALOKALLIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
