Olisiko aika päästää EU metsiin?

EU ja metsät ovat täyttäneet syksyn aikana monta otsikkoa.

Runsas viikko sitten EU-komissio julkaisi uuden metsästrategian. Biomassan kestävyyskriteerejä koskevaa esitystä taas on Suomessa odotettu pelonsekaisin tuntein.

Moni on ihmetellyt, mitä EU metsässä tekee, kun metsäpolitiikka kerran kuuluu jäsenmaiden toimivaltaan.

Vaikka metsäpolitiikasta ei unionin perustamissopimuksissa puhuta mitään, on EU:n lainsäädäntö koskettanut metsiä jo pitkään.

Lintudirektiivin (1979) ja luontodirektiivin (1992) perusteella Suomenkin metsistä iso osa kuuluu tiukasti suojeltuihin Natura 2000-alueisiin.

2010 hyväksytty puutavara-asetus taas kieltää laittomasti hakattujen puutuotteiden myynnin EU-markkinoilla.

Viimeisimmät sääntelyehdotukset kiertävät metsiin ilmasto- ja energiapolitiikan kautta.

Kaiken taustalla ovat EU-maiden johtajien 2007 hyväksymät uusiutuvan energian tavoitteet. Alussa bioenergian ihmelääke kelpasi kaikille, etenkin ympäristöväelle.

Ei kestänyt kauaa, kun ratkaisusta tulikin ongelma. Palmuöljy tuhoaa sademetsiä, bioetanoli lisää päästöjä. Puupelletit hävittävät ikimetsiä.

Kun kaikki mahdolliset epäsuorat ilmastovaikutukset lasketaan ympäristöjärjestöjen kaavojen mukaan, päädytään siihen, että päästöjen kannalta onkin parempi polttaa öljyä ja kivihiiltä.

Biomassan kestävyyskriteerejä koskeva esitys pyörii edelleen komission sisäisessä käsittelyssä. Kuuleman mukaan kiistellyn ehdotuksen kohtalo on nyt puheenjohtaja Barroson käsissä.

Suomessa keskustelu on ollut aika railakasta.

Kriteerejä on verrattu kustannuksiltaan rikkidirektiiviin ja niiden on väitetty kieltävän saunapuiden polton. Ainakin ehdotusta on pidetty räikeänä yksityisen omistusoikeuden loukkauksena.

Kansainvälisessä mediassa näkökulma on ollut päinvastainen. Komissiosta vuotanutta esitystä on arvosteltu liian löysäksi, koska se ei ota huomioon metsien hakkuista syntyviä päästöjä.

Vuotaneessa esitysluonnoksessa ei varsinaisesti kielletä mitään. Siinä vain määritellään, mikä puu lasketaan uusiutuvan energian tavoitteeseen ja mitä ei.

Suomessa lähes joka leimikosta päätyy jokin runko tai risu energiaksi. On siis aivan aiheellinen pelko, että puukauppaa tehdessään metsänomistajalla pitäisi olla kourassaan metsäsuunnitelma ja todistus kestävästä metsänhoidosta.

Se, koskisiko vaatimus todella jokaista tilaa tai kenties suurempaa aluetta, ei luonnoksesta käy ilmi.

Biomassakriteerien puolesta taas puhuu EU:ssa alkanut tuontibuumi. Esimerkiksi Englannissa vanhoja hiilivoimaloita muutetaan puupelleteillä lämpiäviksi, ja polttoaine tuodaan Amerikasta.

Jos polttopuuta kannattaa laivata USA:n eteläosista Britannian voimaloihin, tuodaan sitä kohta myös Suomeen.

Siksi on järkevää asettaa energiapuulle edes jonkinlaiset kriteerit.

Suomen ja Ruotsin tavoitteena on koko EU-ajan ollut pitää unioni poissa metsäasioista. Siilipuolustuksen on ajateltu parhaiten turvaavan metsäsektorin toimintaedellytykset.

Käytäntö on kuitenkin osoittanut, ettei metsiä tai metsäteollisuuden tuotteita voida mitenkään pitää unionin lainsäädännön ulottumattomissa.

Voi kysyä, kuinka toimiva strategia on ollut. Olisiko suomalainen edunvalvonta itse asiassa helpompaa, jos EU:lla olisi virallinen metsäpolitiikka?

Metsästrategian elinkeinomyönteiset painotukset ja biomassakriteerien takkuinen eteneminen osoittavat, että komission sisälläkin metsäasioista ajatellaan monella eri tavalla.

Ympäristö- ja ilmasto-osastoilla halutaan suojella, maatalousosastolla mietitään maaseudun elinkeinoja ja teollisuusosasto kuuntelee herkällä korvalla metsäteollisuuden toiveita.

Myös parlamentissa on valtava ero, käsitelläänkö esitystä ympäristö-, maatalous- vai teollisuusvaliokunnassa.

Maatalouskomissaari on sanonut suoraan, ettei voi puolustaa metsänomistajia, koska jäsenmaat eivät ole antaneet siihen valtuuksia.

Pahimmillaan metsäpolitiikan puuttuminen johtaa siihen, että jokaiselle puutuotteelle ja metsien käyttömuodolle kehitellään erilaisia vaatimuksia.

Olisikohan metsäalan aika kääntyä siilipuolustuksesta hyökkäysasentoon?

niklas.holmberg@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF