Muutoksenhaun hinta yksityistiestä nousee huimasti

Yksityistieverkon määrärahat korotettiin Suomessa 13 miljoonaan euroon, joka on varsin vähän verrattuna Ruotsin 120 miljoonaan. Kuva: Pekka Fali

Uudessa yksityistielaissa esitetään, että kuntien tielautakunnat ja tehtävät siirtyvät pääosin maakunnille ja osin käräjäoikeuksiin ja Maanmittauslaitokselle.

MTK:n mukaan lakiesitys on pääpiirtein hyvä, mutta esimerkiksi maanomistajan tai tiekunnan kustannukset voivat kasvaa, jos muutoksenhaku siirretään tielautakunnilta käräjäoikeudelle.

Oikeuskulut nousevat usein yli kymmenen tuhannen euron, kun kunnan tielautakunta on käsitellyt asian muutamalla satasella tai ilmaiseksi, jolloin veronmaksajat ovat kustantaneet kulut.

MTK on kannattanut Tie­yhdistyksen esitystä siitä, että maakuntiin perustettaisiin tielautakunnat. Niissä voitaisiin käsitellä sekä valitukset sekä tietoimitukset, esimerkiksi teiden yhdistämiset, jotka muutoin menevät Maanmittauslaitokselle.

Hyvänä puolena valitusten siirtymisessä käräjäoikeuksiin pidetään, että pienimmät ”nippelivalitukset” jäävät pois. Niitä on tullut nykyisiin tielauta­kuntiin, kun kustannuksia ei ole valittajalle koitunut.

Tiekunta voi päättää ilman maanomistajan lupaa antaa luvan kaivaa tiealueella sähkö-­ tai valokaapelin tien sisään. Maanomistajalle maksettaviin korvauksiin ei tule muutoksia.

Hallituksen esitys yksityistielaiksi annettiin torstaina eduskunnalle.

MTK:n mukaan on järkevää, että kaapelit kaivetaan tiealueelle, jolloin niistä ei aiheudu haittaa, elinkeinojohtaja Marko Mäki-Hakola MTK:sta sanoo.

Aiemmin esillä ollutta tiealueen laajennusta ei lakiin ole tulossa.

Sähköyhtiöt ovat maksaneet kaapeleista pieniä korvauksia, esimerkiksi keväällä Pälkäneellä maksettiin maanomistajalle 21 senttiä metriltä eli 210 euroa kilometriltä.

Asiasta on myös käyty oikeutta ja niissä on päädytty nollakorvaukseen eli kaapelista tien rakenteessa ei ole katsottu aiheutuvan haittaa maanomistajalle. Jotkut yhtiöt noudattavat tätä käytäntöä, MTK:n lakimies Leena Kristeri kertoo.

Kaikki rakentamisaikaiset ja muulloinkin aiheutuvat haitat ja vahingot on kuitenkin aina korvattava. Tällaisia ovat esimerkiksi puuston menetys tai salaojien rikkoutuminen.

Uudessa laissa tiekunta saa oikeuden kaataa turvallisuutta vaarantavan tai ilmeisesti vaarantavan puun tiealueen ulkopuolelta ilman maanomistajan lupaa. Pihapuut voivat aiheuttaa jatkossa riitaa, MTK:ssa arvioidaan.

MTK:n mukaan teiden kannalta tärkeintä olisi saada lisämäärärahaa.

”Rahat on korotettu väli­aikaisesti kolmesta miljoonasta 13 miljoonaan euroon, jossa ne olisi välttämättä pidettävä”, Mäki-Hakola sanoo. ”360 000 kilometrin yksityistieverkon merkitys korostuu metsätalouden kasvaessa.”

Tieyhdistyksen mukaan sopiva määräraha olisi 30 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on sekin varsin vähän verrattuna Ruotsin 120 miljoonaan euroon.

Yksityisteiden korjausvelka on Tieyhdistyksen mukaan 600–800 miljoonaa euroa. Erityisesti sillat tarvitsevat korjausta.

Tieavustusten hallinnointi siirtyy maakunnille elykeskuksista.

Kuntien avustusmahdollisuuksiin ei lakiesityksessä esitetä muutoksia, kunnan kannattaa MTK:n mukaan panostaa yksityisteihin osana elinvoiman kehittämistä.